1. yle.fi
  2. Uutiset

Huvilaelämää Mäntyharjulla – kun sulkahattu lippikseen vaihtui

Perinteinen mökkipitäjä Mäntyharju kerää huvilakulttuuria ja mökkiperinnettä talteen. Huvilasukujen vanhoista valokuvista löytyy sulkahattuja, tummia pukuja ja herraskaisia kesäretkiä, mutta myös paljaita jalkoja, onkireissuja ja työntäyteisiä päiviä.

Kotimaan uutiset
Mäntyharjulaisten huviloiden elämää valokuvin.
Sari Selin / Yle

Mäntyharju on houkutellut kesälomalaisia kylään luonnon ja hyvän sijaintinsa takia yli sadan vuoden ajan. Nyt yli 5 000 vapaa-ajan asunnon kunta kerää kesäasukkaiden kanssa valokuvamuistoja, perinnettä ja sukutarinoita museon kokoelmiin ja Iso-Pappilan kesänäyttelyitä varten.

– Kesäasukkaat ympäri Suomen ovat lähteneet innolla mukaan kokoamaan Rakas mökkikuntamme -näyttelyä, ja valokuva-aineistoa ja sukutarinoita on kertynyt kiitettävä määrä. Kamera oli siihen aikaan harvinaisuus, joten vanhemmissa valokuvissa ollaan usein juhlapuku päällä juhlistamassa syntymäpäiviä tai muita juhlia. Mutta kyllä löytyy kuvia, joissa lapset temmeltävät rannalla nakupelleinä ja vanhemmat ovat löysänneet kravattia, kertoo Mäntyharjun kultuurisihteeri Anu Yli-Pyky.

– Tulevan kesän näyttelyssä keskitytään huvilakulttuurin alkuaikoihin, ja kesällä 2015 muistellaan 60-luvulta lähtien varsinaisen mökkibuumin syntyä. Ja tietysti katsotaan mökkeilyn tulevaisuuteen, sillä nykyisin mökistä on tullut monelle kakkosasunto, jossa vietetään aikaa kesällä ja talvella.

Koko kesä maalla palvelusväen ja kotieläinten kanssa

Ensimmäiset huvilayhdyskunnat Mäntyharjulle syntyivät Savon radan rakentamisen jälkeen jo 1880-luvun loppupuolella. Monet huvilat olivat Mäntyharjulla vaikuttaneiden virkamies- ja säätyläissukujen omistuksessa, ja huvilaelämästä nautittiin koko kesän ajan.

Mäntyharjun Kesäranta-huvilan rakennuspiirrustukset vuodelta 1906.
Mäntyharjun Kesärannan huvilan rakennuspiirustukset ovat itsessään jo taideteoksia.Sari Selin / Yle

– Palvelusväki lasten kanssa matkasi huvilalle edellä, ja vanhemmat tulivat yleensä myöhemmin. Koska huvilat tyhjennettiin irtaimistosta talveksi, tavaraa muuttokuormassa oli paljon. Esimerkiksi Pasilan asemalla Helsingissä odotti yhteinen junankontti, jonne kesähuvilalle menevät tavarat pakattiin. Mäntyharjun asemalla talonpoika sai viikoksi töitä, kun hän kuskasi hevosellaan tavarat edelleen kesäpaikalle, nauraa kulttuurisihteeri.

Olympialaisia, laulajaisia ja pieniä maatöitä

Huviloilla seuraelämä oli hyvin vilkasta, ja sukulaisvierailut poikivat usein uusia kesäasukkaita pitäjään. Huvilasuvut pitivät tiiviisti yhteyttä keskenään ja vierailukulttuurin ansiosta puolisokin saattoi löytyi kesänviettopaikasta.

Kesäasukkaiden kertomuksissa kuvaavaa on, että yhteisöllisyys ja perinteiden säilyttäminen suvulle rakkaassa paikassa on tärkeää, kertoo Yli-Pyky.

– Esimerkiksii Ruuth–Ruutu-suvun huvilalla Kesärannassa muistetaan hyvin olympialaiset, joita varten rakennettiin jopa oma urheilukenttä. Mukana kisasivat oman suvun lisäksi naapurit, kesävieraat ja kyläläiset. Huvilasukujen pitkään säilyneisiin perinteisiin kuuluvat myös laulajaiset ja juhannuksen kokkovarustelukilpailu, jossa suku kisaa komeimmasta kokosta sään salliessa.

Perinnekeruusta potkua oman suvun historiaan

Kesäelämä ei aina ollut pelkkää seuranpitoa ja huvituksia, vaan myös arkista ja vaatimatonta yhteiseloa luonnon kanssa ilman mukavuuksia. Tilat olivat pienet suurelle suvulle ja vieraille, sähköjä ei ollut ja huviloilla elettiin kantoveden varassa. Tosin suuremmilla huviloilla apua arkiaskareisiin saatiin palvelusväeltä ja ostopalveluna kyläläisiltä.

Pasilan asemalla Helsingissä odotti yhteinen junankontti, johon kesähuvilalle menevät tavarat pakattiin.

Anu Yli-Pyky

– Luin juuri Sihvonniemen lomayhteisön muisteluista, että yksi syy heidän sukunsa huvilanrakennusintoon 40-luvulla oli se, että lapset oppisivat tekemään töitä. Maalla kun oli mahdollisuus pieniin maatöihin, postin- ja maidonhakuun sekä sienestykseen ja marjastukseen.

Perinnekeräys on herättänyt myös monen suvun muistelemaan omaa historiaansa. Ensimmäisten huviloiden rakentajat eivät ole enää keskuudessamme, joten nyt halutaan huolehtia siitä, että perinteet siirtyvät sukupolvelta toiselle, kertoo Anu Yli-Pyky saamastaan palautteesta.

Museovirasto on myöntänyt Mäntyharju-seuralle pienen avustuksen kulttuuriperinteen tallentamista varten. Tavoitteena on, että kesäasukkaiden tarinat ja valokuvat saataisiin kesänäyttelyiden jälkeen kirjan kansien väliin tulevien sukupolvien luettavaksi, visioi Yli-Pyky.

Lue seuraavaksi