Uutuusteos antaa äänen vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneille

Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuminen ei yleensä käy hetkessä. Pohdinta saattaa kestää vuosien ajan ja olla piinallinen irtautujalle. Joensuussa asuva Topi Linjama haluaa antaa äänen yhteisöstä irtautuneille.

Kotimaa
Nyt vapaa olen – vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden tarinoita -teoksen kannet.
Johanna Lyytikäinen

Joensuussa asuva filosofian maisteri, puutarhan harrastaja ja viiden lapsen isä Topi Linjama kokosi kirjan vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneiden kokemuksista. Nyt vapaa olen – Vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneiden tarinoita kertoo vaikeista päätöksistä sekä irtaantuneiden ja heidän läheistensä tunteista.

- Halusin tehdä irtaantumisprosessit nähtäväksi ja kuultavaksi. Minulle on syntynyt sellainen kuva, että yhteisöstä irtaantujat eivät tule kuulluiksi tai nähdyiksi. Yhteisön sisällä irtaantumiskokemuksia ei oikeastaan haluta kuulla. Ehkä ihmiset haluavat suojella omaa maailmanjärjestystään. Toisaalta yhteisön ulkopuolella irtautumisen ongelmakenttää ei välttämättä ymmärretä.

- Yhteisön sisäpuolelta irtautuminen saatetaan kuitata lauseella: Synti vei ulos Jumalan valtakunnasta, Linjama sanoo.

Synti vei ulos Jumalan valtakunnasta.

Topi Linjama

Suhtautuminen irtaantuneisiin parantunut

Yhteisöön kuulumiseen liittyy esimerkiksi suku, moraalikäsitys, maailmankuva, sosiaalinen verkosto, identiteetti ja ajan käyttö. Irtautuminen ei ole pikku asia ja siksi irtautumisprosessi voi viedä vuosia.

Kirjassa yhteisöstä irtautuneet kertovat läheisten suhtautumisesta. Näin kirjoittaa nimimerkki Johannes Koivikko:

Joidenkin olisi ollut helpompi ymmärtää, että olen fyysisesti kuollut. Kuolema olisi vienyt minut taivaaseen ja heillä olisi ollut jälleen näkemisen ihana toivo. Nyt olin heille hengellisesti kuollut ja matkalla helvettiin. Isäni sanat muistan lopun elämääni. Älä sinä huoli, onko sinulle paikkaa kuoleman jälkeen. Kyllä helvetissä tilaa on.

- Tämä on toivoakseni ja uskoakseni aika äärimmäinen esimerkki. Suhtautumisessa on menty myönteiseen suuntaan. 1970-luvulla suhtautuminen oli tiukkaa. Aika usein ymmärtääkseni näihin ihmisiin ei juuri pidetty yhteyttä. Nykyisin irtautumiseen ei välttämättä liity niin suurta dramatiikkaa, Linjama kertoo.