Koe uusi yle.fi

Yrjö-kukko ei käskien laula, varsinkaan radioon

Aamu Kolin Kortelahdessa valkeni aurinkoisena ja kevät puski päälle etuajassa. Pienkanala Kolin Kiekauksen omistajan Kirsti Hassisen kirjalämpimäinen 'Omat kanat, omat munat' oli juuri nähnyt päivänvalon ja tunnelma kanalassa oli korkealla. Yrjö-kukko ja sen viisi kanarouvaa olivat hyvillään. Kesäkanavillityksen jälleen lähestyessä tarjolla on nyt kattava tietokirja kanalan väen elämästä ja siivekkäiden todellisista tarpeista. Mutta missä viipyi emäntä?

ilmiöt
Yrjäkukko kiekuu kurkku suorana
Kirsti Hassinen

Aamun edetessä ja valon ulkona lisääntyessä Yrjön olemus alkoi hiljalleen synkistyä. Uusi kirja oli kyllä hyvä asia, ja talven väistyminen tuntui heltan alla mukavalta. Mutta aikataulu heitti nyt pahasti, ja siitä kanat ja kukot eivät pidä.

- Tänä aamuna en taidakaan kiekua yhtään. Valoa on jo näin paljon, eikä emäntä ole vieläkään tullut antamaan aamuruokia ja vaihtamaan raikasta vettä. Kanatkin tuossa tuijottavat sen näköisenä, niin kuin se olisi minun vikani, harmitteli Yrjö-kukko laulusulat pyörstön nokassa ärtyneesti huojuen.

Tilannetta ei mainittavammin kohentanut se, että kun emäntä puolitoista tuntia tavallista myöhemmin saapui kanalaan, hänen perässään käveli ventovieras ihminen.

- Ja tämäkin vielä. Nyt en kyllä kiekaise ainakaan, Yrjö tuijotti tulijaa paheksuen ja käänsi päätään nähdäkseen oudon tulijan paremmin.

Vieras näytti kantavan mustaa reppua ja mikrofonia, ja tuijotteli kanalaan kaula pitkällä.

- Selvästi varottava tyyppi, Yrjö päätteli, eikä pörhistellyt Kirsti-emännälle, kiekumisesta puhumattakaan.

Emäntä heitteli jyviä nokittavaksi pehkujen sekaan, ja koetti parhaansa lepytellä Yrjöä ja kanoja. Kanat eivät ottaneet viivästymisestä ja vieraasta niin pahasti nokkiinsa, mutta heillähän olikin kukko huolehtimassa asioista. Kanat alkoivat rupatella ja kuopsuttaa jyviä hampattomiin nokkiinsa.

Sen seitsemän munavuotta

Kirsti Hassinen on eläkkeellä oleva opettaja, joka asuu Kolin kansallismaisemassa ja rakastaa maatiaisrotuja kanoista hevosiin ja lampaista koiriin. Talon kissatkin ovat maatiaisia. Ensimmäiset kanansa Hassinen hankki yli 30 vuotta sitten.

- Alkoi tuntua siltä, että helppolukuinen ja katseluakin kestävä kirja kanojen ja kukkojen elämästä on tarpeen. Suven tullen kesäkanoja ilmestyy taas yhä useammalle pihalle, mutta kanaosaamista ei välttämättä ole kovinkaan paljoa. Kananmunat maistuvat, mutta niin pitäisi maistua elämän niiden pyöräyttäjillekin. Lintujen tarpeet on hyvä tuntea, ennen kuin hankkii siivekkäitä hoidettavakseen, Kirsti Hassinen juttelee.

Yrjö-kukko nyökytteli hyväksyvästi ja alkoi hieman leppyä myöhässä olleelle hoitajalleen. Kun vielä kävi ilmi, että myöhästyminen olikin vieraan aiheuttamaa, Yrjön selänjatkeena olevat laulu- eli sirppisulat asettuivat järjestykseen ja ryhti kukon olemukseen palasi.

- Kanala elää vuodenkiertoaan valon mukaan. Nyt maaliskuun lopulla ulkona olevan valon määrä alkaa jo riittää kanalan valaisuun, talvi on menty osittain sähkövalon varassa. Täällä Kolin Kiekauksessa muniminen on käynnistynyt lepojakson jälkeen ja sulkapeitteetkin näyttävät jo vallan hyvältä, Hassinen kertoo.

Kanalla on päällään höyhenten muodostama aluspaita ja sen päällä sulkatakki. Se hoitaa palttootaan sukimalla, ja ottamalla hiekka- tai turvekylpyjä.

Hyvin hoidettu pienkanalan munija on tuottoisa jopa seitsemän vuotiaaksi, ja voi helposti elää toistakymmentä vuotta.

Kirsti Hassinen

- Hyvin hoidettu pienkanalan asukki voi munia seitsenvuotiaaksi, ja elää pitkälti toistakymmentä vuotta. Tuotantokanalassa kanan taival päättyy tehomunittamisen jälkeen jo puolentoista vuoden kohdalla. Onhan se sääli, kana kun on tällainen utelias, touhukas ja seurallinen eläjä, Kirsi Hassinen tarinoi kanoille vesiä laitellessaan.

Tohditko katkaista kanalta kaulan?

Kesäkanoja mielivän on ennen kanojen hankintaa syytä kysyä itseltään muutama oleellinen kysymys, kuten: onko kananpito luvallista omalla kotitontilla; mitä sanoo kunta, entä naapurit? Miten kanojen elinolot on tarkoitus järjestää? Mihin laaditaan sisäsuoja yöpymisorsineen, onko tilaa ulkoiluun ja miten hoituu lannanpoisto? Ja se viheliäisin; entä jos kana sairastuu, tai jos munien haudonta tuottaa kasan kukkopoikia, miten niiden hoito järjestyy; kuka raskii katkaista kukon tai kanan kaulan?

- Karua puhetta, Yrjö puisteli päätään, mutta myönteli että tosia emäntää silti puhuu. Se itse tiesi paremmin kuin hyvin, ettei pienkanalaan kovin montaa kukkoa kerrallaan mahdu, eikä vieraita kukkoja varsinkaan. Se itse oli joutunut nuoruuden kuukautensa elämään aika vaisuna Taisto-kukon valtikan alla, elo mahtikukon silmän alla ei ollut aina herkkua.

- Eläin pitää lajista riippumatta tietenkin hoitaa hyvin. On otettava selvää lajinmukaisista tarpeista ja järjestettävä olot sellaisiksi, että eläimillä on edellytykset terveeseen elämään. Sairauksien ennaltaehkäisy on aina parasta hoitoa. Nykyisin näyttää siltä, että eläimiä hankitaan usein hetken mielijohteesta, eikä kanakaan näennäisestä tuttuudestaan huolimatta lopulta ole tarpeineen kovinkaan hyvin tunnettu, Kirsti Hassinen toteaa.

Hassinen avasi kanalan oven ja paimensi kukon kanoineen kohti ulkotarhaa. Piha oli jo lähes lumeton ja maisema kylpi keväisessä valossa. Yrjö pörhisteli kaulushöyheniään, oikaisi laulusulat kaarelle ja ryhdistäytyi. Se vilkaisi kanoja merkitsevästi; olkoon menneeksi. Kun tuo vieras nyt tuossa kerran mikrofoni ojossa odottaa, niin saamansa pitää.

-Kukkkkkkokiekuuu! Hankipa tietoa, ennen kuin hankit kanan kukkoineen, kajautti Yrjö Kolin Kortelahden pihallaan.