Liikuntaöverit vaanivat toimistotyöläistä - "No pain no gain" pätee vain tiettyyn pisteeseen saakka

Liikkumattomuus on vaarallista, se tiedetään. Mutta koska liikunnasta tulee vaarallista?

terveys
Nainen kuntosalin juoksumatolla.
Yle

”No pain, no gain” on tuttu lausahdus jo ihan tavallisenkin liikunnanharrastajan sanavarastossa. Mutta kuuluvatko liikunta ja kipu yhteen?

- Liikunnasta tulee vaarallista oikeastaan silloin, kun se tehdään niin, ettei se enää sovi omalle keholle ja siitä tulee pakkomielle. Voimakkuus, teho ja vaatimustaso tulisi säilyä kohtuullisena. Silloin ollaan aika hyvällä tiellä, opastaa lääkäri Harri Helajärvi Paavo Nurmi -keskuksesta.

- Toisaalta se on ihan totta, että jos tekee jotain uutta, niin varmasti tuntuu niissä lihaksissa joita ei normaalisti käytä. Mutta se on sitä hyvää tuntemusta, kun tekee kohtuudella. Kyllä siis tässä "Ei kipua, ei hyötyä" -sanonnassa ihan vankka totuuskin on taustalla. Mutta pääasia ei saa olla, että täytyy saada kipua, Helajärvi painottaa.

Tämän päivän toimistotyöläistä vaanii liikuntaöverit, jolla haetaan vastapainoa tylsälle istumatyölle.

- Aika paljon näkee nykyään, että vedetään itsensä esimerkiksi kuntosalilla ihan piippuun. Luulen, että kyse on osittain myös sitä, että ihmisten elämä on muuttunut aika tasapaksuksi ja tehdään työtä istuen eikä keho rasitu työssä. Tällöin moni alkaa kaivata vastapainoa, ja tästä saattaa seurata myös ylilyöntejä, uskoo Helajärvi.

- Nykyihminen haastaa itseään extreme-lajeissa ja kaipaa normaalista, helposta elämästä poikkeavaa haastetta, mistä voi seurata ylilyöntejä ja aiheutua ongelmia.

Jokaiselle löytyy oma kultainen keskitie

Kultainen keskitie olisi ideaali, mutta helppoa se ei aina ole kun puhutaan liikunnasta.

- Olen elämäntapa-asioissa itse sillä linjalla, että pitäisi pystyä nauttimaan siitä - olipa kyseessä sitten dieetti tai liikunta . Tottakai ihmiset ovat erilaisia, ja joku nauttii siitä kun saa vähän kovempaa rasitusta ja se on ihan ok. Mutta se mikä sopii naapurille, ei välttämättä sovi itselle, muistuttaa Harri Helajärvi.

Nykyihminen haastaa itseään extreme-lajeissa ja kaipaa normaalista, helposta elämästä poikkeavaa haastetta, mistä voi seurata ylilyöntejä ja aiheutua ongelmia

Harri Helajärvi

- Silloin kun pystyy tekemään asteittain lisäten, liikunnasta tulee helpommin osa elämää ja normaalia arkea, ja se myös maistuu mukavalta.

Liikunnan määrä ja kuinka paljon sitä voi harrastaa on yksilöllistä.

- Riippuu siitä, mikä sen tarkoitus on. Täysin liikkumattomalle, ylipainoiselle ihmiselle ihan peruskunnon nousu ja lihaksien kehittyminen on nopeaa. Tällöin ihan 15 minuuttia päivässä kävelyä saattaa olla riittävä määrä nostamaan kestävyyskuntoa. Silloin kun hyvä peruskunto on jo saavutettu, niin kyllä normaali suositus on hikoiluttavaa ja hengästyttävää liikuntaa viisi kertaa viikossa, Helajärvi suosittelee.

Kehittyminen vaatii omien rajojen etsimistä

Liikunnassa voi koko ajan kehittyä ja lisätä liikunnan määrää, jos haluaa mennä eteenpäin.

- Jos haluaa, että kunto kasvaa, on se sitten kestävyys- tai lihaskunto, niin ilman muuta pitää tehdä ja haastaa kehoa. Mutta siinä juuri mennään niillä rajoilla. Jos huippu-urheilijakin tekee liikaa, niin suoritustaso alkaa jossain vaiheessa pudota. Jos ei lepää tarpeeksi tai nauti riittävän hyvää ravintoa, ei kroppa voi tehdä sitä, mitä siltä vaaditaan, kuvailee Helajärvi.

- Toinen tärkeä asia on ottaa huomioon oma lähtötaso. Se on usein se, missä ahnehditaan liikaa ja tulee kuukauden, parin pyrähdyksiä. Sitten se loppuu, koska se ei ole kivaa ja koska tulee ongelmia, esimerkiksi rasitusvammoja tai jopa repeämiä.

- Tärkeintä olisi oppia kuuntelemaan omaa kehoaan ja oppia ymmärtämään, mitä se sietää ja mitä se kestää, Helajärvi sanoo.