Lääkärin määräämä liikuntaresepti ei lähtenyt koskaan kunnolla laukkaan

Siitä toivottiin kansakunnan pelastajaa, ihmelääkettä. Sen piti tuupata istumatyön lihottamat suomalaiset vihdoinkin liikkeelle. Vaan toisin kävi, kuka vielä muistaa lääkäreiden määräämät liikuntareseptit?

Kotimaa
Ihmisiä juoksumatolla.
Petri Julkunen / Yle

Kun lääkäri määrää niin suomalainen tottelee. Niin ainakin uskottiin 2000-luvun alussa. Silloin työryhmä kehitti kiivaasti uutta tapaa saada sohvien syömät suomalaiset takaisin lenkkipolulle. Tietokoneet lisääntyivät räjähdysmäisesti, Suomi vaurastui ja ihmiset liikkuivat joka paikkaan autolla. Samaan aikaan kansa lihoi, kunto rapistui ja paikkoja kolotti. Asiaan piti tarttua ja nopeasti.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen osastonjohtaja Timo Ståhl kuului ryhmään joka kehitti uutta lääkettä suomalaisille. Malli otettiin maapallon toiselta puolelta Austaraliasta.

– Siellä oli saatu hyviä kokemuksia lääkärin kirjallisesti antamista liikuntasuosituksista, se toimi ja ihmiset alkoivat liikkumaan, Ståhl muistelee.

Jos se toimii Australiassa, niin miksei myös Suomessa? Syntyi liikuntaresepti. Ideaa pidettiiin helppona ja halpana lääkkeenä moneen vaivaan. Vielä kun tiedettiin, että liikunta on superlääke moneen elintasosairauteen kuten lihavuuteen, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, kakkostyypin diabetekseen ja onpa sillä jopa mieltä piristävä vaikutus.

Sohvaperunasta sportiksi

Ideaa liikuntareseptistä myös epäiltiin. Moni kysyi, voiko sohvaperunasta saada sportin pelkällä lääkärin määräykellä? Mutta oli matkassa muitakin mutkia.

– Liikuntareseptiä ei voinut antaa sähköisesti kuten tavallista lääkemääräystä, Ståhl sanoo.

Moni lääkäri ei jaksanutkaan pelailla erillisten llippulappusten kanssa ja viittasi kintaalla koko asialle. Heti alusta asti huomattiin myös, että harva aloitti liikkumisen itsekseen. Joissakin kunnissa lähetteen saajia ohjattiinkin kunnan liikuntaryhmiin. Menestys oli vaihtelevaa, jossakin se toimi, mutta usein kymmenestä lähetteen saaneesta ryhmään tuli vain muutamia, ehkä vain yksi. Monissa kunnissa innostus liikuntareseptien määräämiseen hiipui kuin maileri loppusuoralla.

Liikuntaresepti on edelleen hengissä

Mutta mitä liikuntareseptille kuuluu tänään? Tuusulan terveyskeskuslääkäri Sirpa Tirkkonen on hoitanut tuusulalaisia muutaman vuoden ajan. Liikuntaresepti on kyllä tuttu juttu, mutta yhtään sellaista hän ei ole määrännyt.

– Otan nämä liikkumisasiat muulla tavoin esille, Tirkkonen painottaa.

Hänen mielestä liikuntareseptiä on hankala antaa noin vain. Ja niin kokevat monet muutkin lääkärit. Tuusulan sairaanhoidon ylilääkäri Susanna Pitkäsen mukaan vuosien saatossa on todettu, että liikuntareseptien vaikuttavuus on olematon, siitä ei ole massojen liikuttajaksi.

– Lääkärillä pitää olla pelisilmää kenelle sellaisen voi edes määrätä, Pitkänen korostaa.

Reseptien määrää ei tiedetä

Tällä hetkelllä liikuntareseptin parissa puuhaa UKK-instituuttii. Erikoistutkija Minna Aittakallion mukaan kukaan tiedä paljonko niitä on Suomessa määrätty.

– Siitä ei ole tilastoja. Syy on se, että sitä ei voi vieläkään tehdä sähköisesti, Aittakallio sanoo.

Ja se taas johtuu julkisen terveydenhuollon hankalista ja erilaisista potilastietojärjestelmistä. Jotkut kunnat tosin ovat rustanneet sähköisen liikuntaseseptin itse.

Mutta yksi asia ei ole poistunut, suomalainen lihoo ja laiskistuu edelleen. THL:n tilastojen mukaan suomalaiset ovat Pohjoismaiden lihavin kansa. Miehistä yli 60 prosenttia on ylipainoisia ja naisistakin yli 45 prosenttia. Jos lääkärinkään määräys ei saa meitä liikkumaan, niin mikä sitten?