Jokainen nuotti on voitto, sanoo halvaantunut heavykitaristi

Kahdeksan  vuotta sitten halvaantunut Turisas-kitaristi Georg ”Jori” Laakso ei luovuta, vaikka kivut pakottavat keskeyttämään päivän työt musiikkistudiossa. Neliraajahalvaus vei lähes kaiken toimintakyvyn, mutta ei intohimoa musiikkiin. Uutta musiikkia syntyy päivittäin, klikkaamalla hiirtä tai verisesti kitaralla.

Kotimaa
Hämeenlinnalainen muusikko Georg Laakso
Markku Karvonen / Yle

Paljon huomiota herättänyt ulosajo Etelä-Hämeessä Hattulassa syksyllä 2005 katkaisi nuoren heavymuusikon uran kitaristina. Auto-onnettomuus vei kitaristin hyvää vauhtiin päässeeltä folkmetalbändi Turisakselta ja hänen itsensä perustamalta Cadacrossilta.

Hämeenlinnalaisen Turisaksen maailmanvalloitusta Jori seuraa yhä tiiviisti. Tunteet ovat pinnassa, mutta pahin harmitus on kadonnut.

– Olen päässyt yli, sanoo Jori ja alkaa kertomaan bändin ensimmäisestä levystä ja sitä seuranneesta läpimurrosta Euroopassa.

– Se oli kovaa työtä. Käytimme joka hetken työntekoon, jotta ulkomaille pääsy kävisi mahdolliseksi.

Turisas menee omia menojaan, mutta Janne Salon ja Jarkko Lemmetyn kanssa 1990-luvun loppupuolella perustettu Cadacross tekee paluuta – ainakin levylle saakka.

– On kaiveltu vanhoja soittajia ja uusiakin juttuja. Tavoite olisi tämän vuoden puolella saada levy valmiiksi. Tehdään sitä siihen tahtiin, mitä minä jaksan istua. Kipu tekee olemisen usein hankalaksi muutamassa tunnissa.

Laakso on silti innoissaan. Tietokoneella valmistuu Cadacrossin uutta tuotantoa. Luvassa on hyppy vuosikymmeniä taaksepäin.

– 80-luvun enteitä koetetaan antaa tähän systeemiin. Heavysektori, jota aloimme 90-luvulla tekemään, on tumpattu täyteen toinen toistaan taitavampia bändejä. Sinne on ihan hullua lähteä kilpailemaan. Pitää päästä hyvään meininkiin ja rokki-ilmaisuun. Ei tarvitse ohjelmoida itseään kipeäksi. Järkyttävä homma.

Ajatukset eroon kivusta

Jori sanoo, että hänellä ei ole ollut kivutonta päivää onnettomuuden jälkeen. Kipuklinikoilta on haettu kaikki mitä tarjolla on, mutta kipu on jossain määrin läsnä joka päivä. Lääkkeet on vähennetty minimiin hänen omasta tahdostaan. Nyt tarvitaan tahdonvoimaa pitää kroppansa ja päänsä kunnossa.

– Arki on pään hakkaamista seinään. Joudun taistelemaan päivittäin, etten hermostu siihen ja pystyn pitämään ajatukset erossa kivusta. Yllättävän vähän on sellaista huonotuulisuutta. En jaksa vinkua ja rutista himassa. Eihän siitä tule kuin huono olo itselle ja se vaan provosoi lisää. Jos nyppii ja sattuu, niin kyllä se on sitä samaa koko päivä. Mutta jos löytää hymynkareen naamalle jollain ilveellä heti aamulla, päivä on yllättävän paljon parempi.

Arjen onni ja mielen tasapaino on pieniä asioita, joita voi kotona puuhastella. Käytännön tasolla arki on usein pienestä katastrofista toiseen ajautumista.

– Saan näitä katastrofeja aikaiseksi päivän mittaan, kun kotona puuhailen jääräpäisesti jotain. Siellä saattaa olla puoli kämppää lattioilla ja itse yritän pujotella siellä seassa. Usein joudun turvautumaan avustajaan: voisitko tulla lumikolan kanssa ja aurata romut pois edestä tai nastat lattioilta.

Kädet liikkuvat, sormet eivät

Talvella ei juurikaan pysty kelien takia laittamaan nenäänsä ulos, mutta kesällä enemmänkin. Niinpä päivät kuluvat musiikkiaskareiden parissa.

– Mitä neliraajahalvaantuminen tarkoittaa, se on monille hämärän peitossa. Usein oletetaan, että kädet eivät liiku tai kropassa ei tapahdu mitään. Mutta kädethän minulla liikkuvat, vaikka sormet eivät liiku ja lihaksistossa on heikentymiä. Näiden vuoksi joudun soveltamaan tietokoneen kanssa aika paljon, Jori selventää.

Hänen työnsä on sovittamista, tuottamista, äänittämistä, miksaamista ja kokonaiskuvan luomista.

– Vanha kitaristi on ostanut paikkansa hienosti tuossa jutussa, nauraa Jori.

– Työ tapahtuu hiirellä ja koskettimilla. Tai sitten rankaisemalla kavereita, että nyt tehdään tällaista. Jos saa demostroitua kaverille mihin suuntaan mennään, kaiken muun voi tietokoneella vääntää hyvinkin aidon kuuloiseksi. Se on ohjelmoijasta kiinni.

Verisin käsin kitaralla

Soittaminenkaan ei ole kokonaan jäänyt, mikä tuntuu uskomattomalta.

– Soveltavasti soitan koskettimia peukalotekniikalla tietotekniikkaa avuksi käyttäen. Se käy niskoihin ja hartioihin. Kitaraa olen koettanut soittaa erityisvirityksillä, mutta nahka on niin ohutta, että veri alkaa lentää tunnissa. Sitä saa sitten putsailla kielistä melkoisen kauan. On helpompi rääkätä kavereita.

Jori valittelee, ettei kitaraa ole pystytty siirtämään tietokoneelle toimivasti.

– Muutaman ohjelmiston olen ostanut, mutta joka kerta pettynyt.

Tulevaisuudessa siintää jotain opiskelua jo olemassa olevien ammattien jatkoksi. Haaveena on palata lavallekin, vaikkapa Cadacrossin comebackissa.

– Kyllä minä niin hullu olen, että minut sinne jollain konstilla raahataan. Jos ei muuta niin triangelia soittamaan tai suuta.

Jori Laakso on voittanut elämänsä takaisin.

– Jokainen nuotti on voitto!