1. yle.fi
  2. Uutiset

Neuvostolelu opetti arvostamaan työtä ja sosialismia

Neuvostoliiton aikaisten leikkikalujen näyttelyssä voi tehdä aikamatkan paitsi lastenkulttuurin myös sosialistisen yhteiskunnan arvoihin ja asenteisiin.

kulttuuri
Miska ja minä, lelumuseo
Lelumuseo Hevosenkenkä

Wee Gee-talossa Espoossa toimiva lelumuseo Hevosenkenkä on koonnut uuteen näyttelyynsä_ Miška ja minä - Leikkikaluaarteita itänaapurista_, neuvostoleluja sekä museoista että yksityisiltä lainaajilta.

Vielä Neuvostoliiton alkuaikoina lelut olivat samankaltaisia kuin muualla Euroopassa. Ne lapset, joilla oli mahdollisuus saada leluja, leikkivät nukeilla ja autoilla, jotka muistuttivat vielä menneestä maailmasta. Neuvostoliittolainen lelukulttuuri syntyi vasta kymmeniä vuosia vallankumouksen jälkeen, kertoo näyttelyn suunnittelusta vastannut museonjohtaja Johanna Rassi.

- Vasta 1930-luvun kuluessa Neuvostoliitossa ruvettiin enemmän keskustelemaan siitä, millainen neuvostolelun pitää olla ideologisesti, ja millainen on oikeanlainen neuvostolelu.

- Pedagogit, taiteilijat ja valmistajat miettivät yhdessä, miten leluja aletaan kehittää.

Miten valmistaa ideologisesti oikea nukke, jolla on kammattava tukka?

Neuvostollitossa ryhdyttiin siis miettimään millaista maailmankuvaa lelut välittävät ja mitä niiden kautta voidaan opettaa lapsille.

Teatteri- ja lelumuseo Hevosenkengän johtajan Kirsi Sirenin mukaan esiin nousivat sosialismista tutut arvot, työ, solidaarisuus ja teknologian kehittyminen.

- Ne korostavat samoja arvoja kuin sen aikainen yhteiskuntakin korosti eli maatyötä kolhooseissa, työtä tehtaissa.

- Nuket edustivat eri ammattiryhmiä. Ei ollut suurella garderoobilla varustettuja hienoja nukkeja, tuumaa Siren.

Pian Aeroflotin lentokoneet lensivät lastenhuoneen ja peltijuna otti työläiset asemalta kuljettaakseen väen tehtaaseen töihin.

Oppimista ja koulutusta arvostettiin niin ikään. Liukuhihnat suolsivat palikoita rakentamiseen ja helmitauluja laskemiseen.

Joskus, jos oikein onnisti, sai lahjan naistenpäivänä.

Svetlana Telova

Lapset tosin suhtautuivat leluihin vähemmän ideologisesti, tietää Muurmanskin alueella asunut Svetlana Telova, joka on lainannut näyttelyyn useita esineitä sekä valokuviaan:

- Ylhäällä esillä oleva nukke on aivan ensimmäinen nukkeni ja siksi se on minulle tärkeä. Se on DDR:stä! Silloin se oli iso juttu, sillä sikäläisten lelujen laatu oli neuvostoliittolaisiin verrattuna aivan eri luokkaa.

- Sain nuken Ukrainassa asuneelta sedältäni heti kun synnyin. Se on kulkenut aina mukanani, kertoo Telova.

Telovan itäsaksalainen nukke olikin monen tytön unelma. Useimmilla Neuvostoliitossa valmistetuilla nukeilla hiukset olivat samaa muovimassaa kuin ihokin, vain maalattu eri värillä. Tytöt kuitenkin himoitsivat nukkeja, joilla olisi kammattavat ja pestävät, aidon oloiset hiukset.

Naistenpäivänä tytötkin odottivat lahjaa

Lelut olivat Neuvostoliitossa miljoonille lapsille ylellisyystavaraa. Moni saattoi vain haaveilla käynnistä Moskovan Lasten Maailma -tavaratalossa, jossa oli ainakin esillä, jos ei aina ostettavissa, leluja monessa kerroksessa.

Merkkipäivinä kovia paketteja odotettiinkin sitä innokkaammin, kertoo Svetlana Telova:

- Nykyään kaupasta voi ostaa mitä tahansa ja milloin tahansa. Juhlapäivistä riippumatta voi mennä kauppaan lapsen kanssa ja ostaa niin paljon kuin sielu sietää.

- Ennen vanhaan leluja sai vain isoina juhlapäivinä, eli uutena vuotena tai syntymäpäivänä. Joskus, jos oikein onnisti, sai myös lahjan naistenpäivänä. Sitten tietenkin, jos kyläilimme kaukana asuvien sukulaisten luona, niin silloin välillä saimme leluja lahjaksi, muistelee Telova.

Telova sai lahjaksi mm. toimivan pikkuisen ompelukoneen.

- Neuvostoliitossa totutettiin työntekoon niin tytöt kuin pojatkin. Kotonakin oli useita leluja, jotka imitoivat oikeita työkaluja tai toimivat ihan oikeasti, kertoo Telova.

Pehmohistoriaa lelujen välityksellä

Lelumuseo Hevosenkengässä suunniteltiin neuvostolelujen näyttelyä pitkään, useamman vuoden. Nyt, kun Venäjän ja Ukrainan väliset tapahtumat ovat kiristäneet asenteita venäläisiä kohtaan, museon johtajat sanovat olevansa tyytyväisiä voidessaan tuoda esille pehmeämpiä ja myönteisempiä asioita Venäjän menneisyyteen liittyen.

Nukketeatterikonkari Kirsi Siren muistaa, kuinka Neuvostoliitossa panostettiin lastenkulttuuriin. Lapsille tehtiin nukketeatteria, musiikkia, kirjallisuutta ja elokuvia. Monet kuvataiteilijat suunnittelivat välillä myös leluja massoille, kertoo museonjohtaja Johanna Rassi:

- Tässäkin on esillä kuvanveistäjän suunnittelemia leluja. Kyse ei ole mistään valtavan uniikeista leluista, vaan näitä oli monilla. Varsinkin Volodjana tunnettu poikahahmo lakki päässä oli yleisesti tunnettu, esittelee Rassi muovista poikanukkea, joka poseeraa vitriinissä shortsit yllään ja valkoinen lippalakki päässään.

Miška, karhu ylitse muiden

Venäläiset kansansadut olivat neutraallia, ideologiasta vapaata materiaa, josta lapsille saattoi ammentaa. Satujen karhut, ketut ja jänikset toivat lämpöä lastenhuoneisiin.

Eläinleluja tehtiin myös mm. kirjailija Eduard Uspenskin hahmoista. Sellainen on muun muassa Muksis, venäjäksi Tseburaska.

Yksi kaikkein rakastetuimmista nallekarhuista on Moskovan Olympialaisten maskotiksi suunniteltu Miška-karhu. Miškoja ostivat paljon myös suomalaiset ja niitä on tallessa runsaasti.

Miskan suunnitteli venäläinen lastenkirjojen kuvittaja Viktor Tšizikov. Maskottikarhu oli ensimmäinen laajemmin tuotteistettu urheilukisamaskotti ja siksikin se on jäänyt elämään vuosikymmenet kisojen jälkeen.

Lelumuseo Hevosenkenkä on saanut puolet näyttelynsä esineistä lainaksi yksityisiltä ihmisiltä. Heistä monet ovat syntyneet tai ainakin asuneet entisen Neuvostoliiton alueella. Miška ja minä -näyttely on auki vuoden verran.

Lue seuraavaksi