Omaishoitaja kutsuu dementikkovaimoaan prinsessaksi

Oman puolison muistisairausdiagnoosi tuli shokkina Jukka Raumanille. Omaishoitajan arkea helpottaa asenne ja kodin ulkopuoliset ihmissuhteet. Miesomaishoitajat halutaan tehdä näkyviksi ja nostaa heidän äänensä kuuluviin.

Kotimaa
Kaksi vanhusta kävelyllä hoitokodin pihalla
Antti Eintola / Yle

Neljä vuotta sitten diagnoosi vaimon muistisairaudesta järkytti Jukka Raumanin.

– Shokki oli käsinkosketeltavaa. Ei sitä tahtonut uskoa, eihän meille tämmöistä voi sattua.

Alzheimerin tauti on tullut sittemmin hyvinkin tutuksi, Raumanista on tullut vaimonsa täysitoiminen omaishoitaja. Hän osaa edelleen arvostaa sairastunutta vaimoaan.

– Kutsun vaimoani prinsessaksi. Se arvonimi on parempi kuin akka tai ämmä, iskostuu paremmin hyväily ja lähellä oleminen.

Se arvonimi on parempi kuin akka tai ämmä, iskostuu paremmin hyväily ja lähellä oleminen.

Jukka Rauman

Prinsessaa on myös mukavampi hoitaa kuin akkaa, vaikka on arvonimessä tarvittavaa voimaakin.

– Prinsessa on myös peellä ja ärrällä, Jukka Rauman naurahtaa.

”Ei tämä ole elämisen arvoista elämää”

Omaishoitajan elämä on Raumanin mukaan joskus 24 tuntia päivässä surua, huolta ja huolenpitoa ja silkkaa hammastenkiristelyä.

– Tulee kausia, ettei elämä tunnu elämisenarvoiselta. Aika äkkiä se tunne lähtee kuitenkin pois ja positiivisuutta löytää kummastakin. Vaimossanikin on vielä hyvin paljon karjalaisuutta ja tulee ihana tunne, että hän kyllä pärjää.

Raumanin mukaan suomalainen miesomaishoitaja myös itkee aika usein.

– Se tulee puuskittain, välillä ihan aamullakin, kun ajattelee sitä päivänkulkua. Kun vaimo kysyy 7-8 kertaa samaa asiaa, niin kyllä se pinnaa kiristää.

Pirkanmaan Omaishoitajien yhdistyksen Hoitoveljet -projektissa keskityttiin miesomaishoitajien jaksamiseen. Tavoitteena oli tehdä miesomaishoitajat näkyviksi ja nostaa heidän äänensä kuuluviin. Valkeakoskelainen Jukka Rauman sanoo, että vastuuntunne on omaishoitajuudessa raskainta.

– Vastuuntunne on jatkuva. Mietin, onko kaikki hyvin, onko lääkkeet otettu. Ehkä on liiallistakin paijaamista, mutta kun on ottanut vastuun, niin haluaa vastuuta korostaa ja sen hoitaa, Jukka Rauman sanoo.

Kodin ulkopuolinen verkosto auttaa jaksamaan

Omaishoitaja Jukka Raumanin henkireikänä on yhdistystoiminta, tosin monesta menosta on pitänyt luopua. Valkeakoskelainen eläkeläisjärjestö Urisevat ukot tarjoaa seuraa kahdesti viikossa tälle vuonna 1935 syntyneelle omaishoitajalle.

– Kaksi tuntia voi olla hyvällä omallatunnolla pois, heihin voi tukeutua. Kannattaa hakeutua semmoiseen porukkaan missä viihtyy. Aina kun on aikaa, pitää ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin, Rauman kehottaa.

Vastuuntunne on jatkuva. Mietin, onko kaikki hyvin, onko lääkkeet otettu.

Jukka Rauman

Pirkanmaan omaishoitajien Hoitoveljet-projekti on tuonut Raumanille myös hyvää vertaistukea.

– Valkeakoskella meitä on siellä viisi miestä, toivomme lisää, koska heitä kyllä on.

Usein vertaistuki on kuuntelemista.

– Monesti jokainen vuorollaan kertoo sen, mikä on lähinnä painanut mieltä. Ei siihen yleensä kantaa oteta, kuunnellaan seuraava ja sitä seuraava. Näistä saa sen voimanlähteen, lopulta ajattelee, että eihän minulla pöllömmin menekään, Jukka Rauman naurahtaa.