Pohjankukko, Lauma, Sadesaari – mitä jos keksisit itsellesi uuden sukunimen?

Jos oma sukunimi ei miellytä, voi sen vaihtaa suvussa olevaan nimeen tai vaihtoehtoisesti keksiä itse paremman.

Kotimaa
Postilaatikkorivi, jossa näkyvät sukunimet Jalkajärvi, Lindroos ja Asukasosakeyhtiön postilaatikko.
Oikeasti Suomessa ei ole yhtään Jalkajärvi-nimistä henkilöä, mutta voisi kenties olla. Kuvaa on muokattu.Yle Uutisgrafiikka

Vuosittain tuhannet suomalaiset vaihtavat sukunimensä. Monella nimi muuttuu avioituessa tai avioeron jälkeen, mutta sukunimensä voi vaihtaa myös ilman kummempaa syytä.

Omaperäisyyttä haikailevien kannattaa laittaa aivot raksuttamaan, sillä uuden sukunimen voi vaikka keksiä itse. Uusi nimi voi olla esimerkiksi yhdistelmä avioituvan pariskunnan nimistä.

Keksityn nimen yhtenä kriteerinä on, ettei sitä ole ennestään kenelläkään muulla. Myös pitkään, ainakin toista vuosikymmentä käytöstä pois ollut nimi voidaan hyväksyä uutena nimenä.

– Kaiken aikaa keksitään uusia, kauniita nimiä, joiden voisi kuvitella olevan jo nimistössä, sanoo nimilautakunnan sihteeri Juhani Ketomäki.

– Jonkin verran on sellaisia nuoria, jotka haluavat luoda ikään kuin uuden suvun ja keksivät itselleen uuden nimen. Ei voi sanoa sen kuitenkaan olevan mitenkään trendi.

Ketomäen mukaan oleellista on, että keksitty nimi sopii suomalaiseen nimistöön. Ihmiset ovat tästä hyvin selvillä, sillä Ketomäki arvioi nimilautakunnan puoltavan noin 90 prosenttia haetuista nimistä.

Verso, Lampilaakso, Pohjankukko, Kivimetsä, Louhenheimo, Roihuvaara, Poppeli, Sepänniemi, Sadesaari – kaikki nämä on hyväksytty uusiksi suomalaisiksi sukunimiksi.

Viime vuonna nimilautakunta puolsi muun muassa nimiä Vedenhelmi, Lauma ja Aviala. Virccula, Wicman, Lion ja Hernandes puolestaan eivät saaneet nimilautakunnalta kannatusta.

– Esimerkiksi Vedenhelmi on hyvin runollinen nimi. Voi olla, että vielä parikymmentä vuotta sitten olisi katsottu, ettei tuonmuotoisia ole. Jos joku sanoo sukunimekseen Vedenhelmi, se jää ainakin mieleen, että onpa erikoinen nimi, Ketomäki toteaa.

Nimenmuutoksia käsittelevät maistraatit. Mikäli käy huonosti, keksittyä sukunimeä ei hyväksytä. Yleinen syy hylkäämiseen on, että nimi on kotimaisen nimilainsäädännön vastainen eli ei kuulosta suomalaiselta tai ruotsalaiselta.

Kaupparekisteriin merkityt tai muutoin vakiintuneet yritysten nimet eivät myöskään kelpaa täysin uusiksi sukunimiksi.

Haluan vaihtaa nimeni, koska...

Nimilautakunnan Ketomäen mukaan nimenvaihdon syytä ei tarvitse selittää hakemuksessa tarkkaan, mutta harva vaihtaa sukunimensä ilman mitään syytä.

Nimen vaihtamisen taustalla on hyvin henkilökohtaisia syitä. Yksi haluaa vanhan nimensä takaisin avioeron jälkeen, toinen tahtoo säilyttää suvussa kulkeneen nimen. Uuden sukunimen voi kaivaa omasta suvustaan korkeintaan viiden sukupolven takaa.

– Monesti avioero laukaisee nimenmuutosprosessin, kun ei esimerkiksi haluta palata niin sanottuun tyttönimeen, sanoo tarkastaja Jaana Polvinen Pohjois-Suomen maistraatista.

Joissakin tapauksissa lapselle halutaan vaihtaa esimerkiksi sen vanhemman sukunimi, jonka luona lapsi asuu. Joskus taas aviopuoliso ei ole muuttanut nimeään vihkimisen yhteydessä, mutta hakeekin muutosta myöhemmin.

Nimenvaihdon taustalla voi Polvisen mukaan olla myös esimerkiksi se, että henkilö kokee nimensä aiheuttavan haittaa eli sitä esimerkiksi väännetään muuksi tai se kirjoitetaan jatkuvasti väärin.

Tasa-arvo näkyy nimivalinnoissa

Avioituvista pareista noin 70 prosenttia päätyy ottamaan yhteiseksi nimekseen miehen sukunimen. Määrä on laskenut tasaisesti 1980-luvun puolivälistä lähtien, jolloin uusi nimilaki tuli voimaan. Vain harva mies ottaa tänäkään päivänä naisen sukunimen.

Yhä useampi pariskunta pitää omat sukunimensä naimisiin mennessä. Väestörekisterikeskuksen tilastojen mukaan näin tekee noin neljäsosa avioituvista pariskunnista.

Nimilautakunnan sihteeri Juhani Ketomäen mielestä tämä kertoo siitä, että parit haluavat olla tasa-arvoisia.

– Voi olla, että nykyään mies ei sano, että otetaan minun nimeni, Ketomäki pohtii.

Tampereella asuva Aino Karjalainen, 21, otti miehensä sukunimen mennessään naimisiin huhtikuun alussa. Nimi oli tietyllä tapaa uusi myös Karjalaisen puolisolle, sillä tämä palasi syntymänimeensä kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

– Kun miehen äiti meni aikoinaan uusiin naimisiin, hän muutti kahden poikansakin nimet uuden miehen sukunimeksi, joka on Båsk. Mieheni on aina miettinyt haluavansa vaihtaa takaisin syntymänimensä, mutta on pitänyt Båsk-nimen kunnioituksena isäpuolelleen, Karjalainen kertoo.

Pari harkitsi yhteiseksi nimekseen myös Båskia ja Aino Karjalaisen tyttönimeä Haikka, mutta valinta oli lopulta selvä.

– Kun isäpuoli kuoli viime keväänä, oli naimisiinmenomme hyvä sauma ottaa Karjalainen meidän molempien nimeksi.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.