Pekka Pekkala: Ilmaispelien maksullisuus uhkaa tuhota pelaamisen hauskuuden

Oletko valas? Siis ihminen, joka käyttää hulvattomasti rahaa online-pelaamiseen, kysyy Pekka Pekkala blogissaan.

Pekka Pekkala
Pekka Pekkala.
Pekka Pekkala.Flaminia Fanale

Termi on ollut pitkään käytössä pokeripöydissä. Sillä tarkoitetaan pelaajaa, jolla on enemmän rahaa kuin pelitaitoa. Hyvät pelaajat yrittävät löytää sekä oikeilla että virtuaalikasinoilla pöytiä, jossa istuu mahdollisimman monta valasta. Pitkässä pelisessiossa todennäköisyydet voittavat syvätkin taskut, joten pelimerkit liikkuvat lopulta valaiden edestä parempien pelaajien puolelle.

Valaista puhutaan myös kännykkä- ja tietokonepelien tekijöiden keskuudessa. Perinteisesti konsoli- ja tietokonepeleistä maksettiin yksi, kiinteä hinta. Sillä sai pelata peliä niin paljon kuin halusi, sekä yksin että verkossa. Sitten keksittiin kuukausimaksulliset pelit kuten World of Warcraft. Sen verkkomaailmaan pääsi pelaamaan muiden kanssa vain kuukausimaksua vastaan.

World of Warcraftissa törmättiin uuteen ilmiöön: ihmiset olivat valmiita maksamaan oikeaa rahaa pelirahana toimivasta virtuaalikullasta. Niinpä halvan työvoiman maihin perustettiin uudenlaisia kultakaivoksia. Niissä pelattiin tuntitolkulla WoWia ja kerättiin pelin kultakolikoita. Sen jälkeen ne myytiin eteenpäin varakkaammille pelaajille, jotka eivät olleet valmiita pelaamaan päiväkausia tienatakseen virtuaalirahaa uuteen pikselikirveeseen.

Sen jälkeen peliteollisuudessa välähti: annetaan pelit ilmaiseksi, mutta tehdään niissä eteneminen riippuvaiseksi pelissä tehtävistä ostoksista. Free to play -pelissä voi edetä rahatta, mutta käyttämällä oikeita euroja pääsee eteenpäin nopeammin. Se on kuin ilmainen taksikyyti, joka pysähtyy minuutin välein ilman lisämaksuja. Perille päästään kyllä ilman rahaakin, mutta vartin sijaan matkaan menee tunteja.

Free to play –pelit vievät näistä virtuaalisaavutuksista viimeisenkin ilon, koska päivien pleikkahakkaamisen voi korvata nopeasti vitosen ostoksella.

Esimerkiksi suomalaisen Supercellin menestystarina Clash of Clans on tällainen peli. Sen maine on hyvä, mutta verkosta ei ole vaikeaa löytää tarinoita pelaajista (siirryt toiseen palveluun), jotka ovat käyttäneet tuhansia euroja oman menestyksensä turvaamiseen.

Nämä ilmaispelien valaat ovat myös pelintekijöiden tiedossa. Esimerkiksi Swrve-yhtiön tuoreen raportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) 0,15 prosenttia kaikista pelaajista maksaa yli puolet peliin käytetystä rahasta. Ilmaispelien tekijöiden perinnetiedon mukaan prosentti käyttäjistä tuo tuotot ja kymmenen prosenttia käyttää rahaa ylipäätään.

Tästä syystä pelaajien käytöksen jatkuva seuraaminen on peleissä tärkeää. Missä kohdassa pelaaja suhtautuu myönteisimmin ensiostosten tekoon? Ja kun ensimmäiset eurot on käytetty, miten pelaaja houkutellaan maksamaan yhä uudelleen? Ja jos peli on käsittämättömän tuottava, vaikka aktiivisesti ostavia asiakkaita on vain kymmenys kaikista pelaajista, miten paljon tuotot kasvaisivatkaan jos maksajia olisi kolmannes tai peräti puolet?

Peliveteraanien mielestä mukailmaispelit tuhoavat pelaamisesta sen kaikkein tärkeimmän osan eli hauskuuden. Esimerkiksi Dungeon Keeper -peliklassikon uusi ilmaisversio on suunniteltu pelkästään rahanteko mielessä (siirryt toiseen palveluun).

*Onneksi peliala *kehittyy nopeasti niin hyvässä kuin pahassakin. Menestyspeli League of Legends (siirryt toiseen palveluun) on ilmainen, eikä siinä voi etuilla rahapussin voimin. Samaa sarjaa on myös Minecraft (siirryt toiseen palveluun), joka ei yritä rahastaa pelin ostamisen jälkeen.

Pelejä on helppo syyttää siitä, että ne luovat mielikuvan saavutuksista. Tapoit monsterin, tienasit rahaa, sait formulaan uudet renkaat. Oikeasti et kuitenkaan saavuttanut yhtään mitään. Uudet virtuaaliformularenkaat eivät vie sinua mihinkään oikeassa elämässä. Niillä ei voi maksaa vuokraa, saada töitä, kuitata opintosuorituksia tai hurmata edes vastakkaista sukupuolta.

Free to play –pelit vievät näistä virtuaalisaavutuksista viimeisenkin ilon, koska päivien pleikkahakkaamisen voi korvata nopeasti vitosen ostoksella. Erityisen tylsää tämä on nuoremmille pelureille: viikkorahoilla on vaikea pelata hyväpalkkaista perheenisää vastaan. Siksi juuri nuoremmat pelaajat ovat League of Legendsin ja Minecraftin suurkuluttajia. Rahalla toimivat ilmaispelit jätetään suosiolla vanhemmille valaille.

Pekka Pekkala
Kirjoittaja on toimittaja ja tutkija, joka kirjoittaa työkseen arjen teknologiasta ja median tulevaisuudesta.

Osallistu kolumnien kirjoittamiseen ja kommentoi osoitteessa twitter.com/pekkapekkala (siirryt toiseen palveluun) tai facebook.com/pekkala.pekka (siirryt toiseen palveluun)