40 kilometrin työmatka pyörällä – "Vaikeampi se olisi autolla lähteä"

Mikko Nikkilä hyppää pyörän selkään, vaikka olisi ankea maanantaiaamu ja 20 astetta pakkasta. Yhteen suuntaan työmatkaa on lähes parikymmentä kilometriä. Valinta vaatii päättäväisyyttä ja venyttelyä.

Kotimaa
Kuvassa käliväiläinen Mikko Nikkilä pyöränsä kanssa.
Kreeta-Maria Kivioja / Yle

Mikko Nikkilä on sahannut Kälviän ja Kokkolan väliä nyt vuoden verran. Työmatka kotiovelta töihin kaupungintalolle on noin 18 kilometriä. Lähes 40 kilometrin polkeminen joka arkipäivä on fyysisesti vaativa urakka. Hän yrittää vetreyttää jalkojaan venyttelemällä joka päivä kymmenisen minuuttia.

– Alkuviikosta virtaa riittää vielä hyvin, mutta loppuviikosta alkaa jo jaloissa tuntua. Perjantaina ajaminen on pitkälti köröttelemistä. Silloin ajan pienemmällä vaihteella ja nautiskelen paremminkin maisemista.

Nikkilä on jo rutinoitunut työmatkapyöräilijä, joten aamuisin pyörän selkään nouseminen ei vaadi henkistä kamppailua tai ponnistelua. Mutta miten mies jaksaa lähteä joka aamu pyöräilemään?

– Vaikeampi se olisi autolla töihin lähteä, Nikkilä vastaa.

Auton rattiin hän on tarttunut aamuisin vain silloin, jos työ on sitä vaatinut. Tällainen tilanne on sattunut hyvin harvoin.

– Töihin pyöräileminen on huomattavasti mukavampaa ja vähemmän stressaavaa. Ei tarvitse esimerkiksi jonotella ja odottaa. Autolla ajaessa muu liikenne täytyy ottaa paljon tarkemmin huomioon.

Vaikeampi se olisi autolla töihin lähteä.

Mikko Nikkilä, Kälviä

"Työmatkapyöräily ei vaadi ihmetekoja"

Nikkilä on päätynyt työmatkapyöräilyyn monesta eri syystä.

– Illalla ei tarvitse lähteä enää lenkille, kun päivittäinen liikunta hoituu työmatkoilla. Positiivista on myös se, että perheemme selviää arjesta yhdellä autolla.

Nikkilä haluaa omalla esimerkillään osoittaa, että työmatkapyöräily ei vaadi ihmetekoja. Vauhdin voi valita oman kunnon mukaan.

Ei sitä jaksaisi hiki hatussa joka päivä ajaa.

Mikko Nikkilä, Kälviä

– En minäkään aja täysillä joka matkaa, vaan pääsääntöisesti rullailen eteenpäin. Ei sitä jaksaisi hiki hatussa joka päivä ajaa.

Ympäri vuoden tapahtuva pyöräily vaatii kunnon varusteita. Tärkeintä on erityisesti sormien ja varpaiden suojaaminen.

– Jos niitä palelee, olo ei ole mukava. Muuten talvella pärjää aika kevyelläkin varustuksella. Villapaitaa käytin 20 asteen pakkasilla ja kuuma meinasi tulla, Nikkilä toteaa.

Sää ja väsymys eivät estä matkaan lähtöä.

– Kyllä se on ihan valintakysymys, ja olen päättänyt ajaa työmatkat pyörällä kelillä kuin kelillä. Olosuhteisiin on vain sopeuduttava. Eli huonolla säällä ajan vähän hitaammin ja laitan enemmän vaatetta päälle, Nikkilä sanoo.