Näkökulma: Mitä siitä tulee, kun yleisön ottaa mukaan toimitustyöhön?

Toimittajat kysyvät yleisön kokemuksia saadakseen monipuolisemman ja syvemmän kuvan aiheestaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että yleisö tekisi toimittajan työt, päinvastoin.

Näkökulmat
Terhi Upola Yle

Kenet haluat ohjelmaan vieraaksi? Onko sinulla omaa kokemusta? Missä olit jäädä auton alle?

Ai miksi toimittajat kyselevät tällaisia?

Yleisöllä on usein sellaista tietoa tai kokemuksia, joista toimittaja ei tiedä. Yleisön kokemuksia joukkoistamalla (crowdsourcing) voidaan löytää kasvot ilmiölle. Siten voi löytyä oleellisia tiedonmuruja tai yllättäviä näkökulmia.

Joukkoistamalla voidaan saada tietoa siitä, miten ihmiset jonkin asian yleisesti kokevat. Näin kävi esimerkiksi Yle Uutisten vaarallisten risteysten kartassa, johon 10 000 ihmistä merkitsi kokemuksensa liikenteestä. Kartan seurauksena monessa kunnassa pohdittiin, miten liikennejärjestelyjä voisi parantaa.

Tekeekö yleisö sitten jatkossa toimittajien työt? Päinvastoin.

Yhdessä yleisön kanssa tekeminen saattaa työllistää toimittajaa tavallista enemmän, kun materiaalia tulee useista ja tuntemattomistakin lähteistä. Jutuista tulee parhaimmillaan syvempiä, yllättävämpiä tai ymmärrettävämpiä.

Tavallisten ihmisten näkökulma on eri kuin viranomaisten

Ylen Silminnäkijä-ohjelma kysyi työpaikallaan väkivaltaa kokeneilta ihmisiltä, millaista se on, kun asiakas lyö. Ilman näitä yleisöltä kysymällä löytyneitä lukemattomia kertomuksia ohjelma työpaikkaväkivallasta olisi ollut hyvin erilainen.

Silminnäkijä-ohjelman tekijät tiesivät tilastojen perusteella, että yli 100 000 ihmistä kokee työssään väkivaltaa – esimerkiksi hoitajat, vartijat, bussikuskit ja kaupan kassat. Mutta miten ristiriitaiselta ja pelottavalta asiakkaan uhkailu ja lyöminen oikeasti tuntuu?

Silminnäkijä julkaisi nettilomakkeen, jonka kautta yli tuhat työssään vakivaltaa kokenutta otti yhteyttä. Kaikki tv-ohjelmassa ja nettikertomuksessa nähdyt tarinat löytyivät kysymällä tavallisten ihmisten kokemuksia.

Usein tavallisen ihmisen näkökulma on ihan erilainen kuin viranomaisten. Esimerkiksi Thaimaan levottomuuksien aikaan kysyimme ihmisiltä, millaista Bangkokin kaduilla on liikkua juuri nyt. Yleisön kokemukset täydensivät kokonaiskuvaa tapahtumista. Monen mielestä siellä ei ollut lainkaan pelottavaa, toisin kuin vaikka ulkoministeriön matkustussuosituksista olisi voinut tulkita.

Yksinkertaisimmillaan yhteistyö yleisön kanssa on sitä, että A2-ilta kysyy, kenet haluaisit vieraaksi teemailtaan. Ehdotuksia vieraiksi kysytään yleisöltä niin verkossa kuin Twitterissäkin. Keskustelu vieraista on Twitterissä hyvinkin avointa.

Ohjelman toimittajat saattavat lähettää julkisen twiitin suoraan mahdolliselle vieraalle kysyäkseen tätä mukaan:

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.