Suosittu lastenkirjailija Timo Parvela kertoo huonoimmat jutut kotona

"Miksi sä isä aina kirjoitat ne hyvät jutut kirjoihis ja kerrot ne huonoimmat meille kotona?" kysyi kerran lastenkirjailija Timo Parvelan poika isältään. Pappa Parvela uskoo lapsuuteen ja lukemiseen. On vain vähän ammatteja joihin voi valmistua ilman kunnon lukutaitoa.

kirjallisuus
kirjailija Timo Parvela.
Heidi Kononen / Yle

Suomen suosituimpiin lastenkirjailijoihin kuuluva Timo Parvela on ihan samanlainen mäkättävä isä kuin kaikki muutkin. Auki jätetyt kaappien ovet, lattialle heitetyt vaatteet ja niin edelleen, listaa Parvela perheen kehittämiskohteita.

Luokanopettajan, isän ja kirjailijan näkökulmasta mieheen on jäänyt muutakin kuin arjen asiat. Anna ja Antti-, Ella ja Hilma -kirjat kuuluvat Parvelan tuotantoon. Lisäksi uralle mahtuu radio- ja tv-käsikirjoituksia sekä lukuisia palkintoja kirjailijan työstä.

Mies haluaa työllään puolustaa pitkää lapsuutta sekä lukemisen ja ymmärtämisen arvoa.

Lapsella pitää olla mahdollisuus olla lapsi mahdollisimman pitkään.

Timo Parvela

– Mikään ei ole muuttunut aikojen saatossa fysiologiassa, aivofysiologiassa tai kehityksessä. Ihmisellä pitää olla aikaa ja mahdollisuus kehittyä, sillä kehittyminen suojaa lasta. Lapsella pitää olla mahdollisuus olla lapsi mahdollisimman pitkään, muistuttaa Timo Parvela.

– Ainahan kouluikäiset omaksuvat vanhemmilta kaikenlaista; muotia, oikkuja ja käytöstapoja. Nyt jo hyvin pienestä lapset ovat kiinni kaikin mahdollisin piuhoin muussa maailmassa ja lipsahtavat vähän väliä aikuisuuden puolelle. Aikuisten tehtävänä on antaa mahdollisuus olla lapsia ja tarpeen tullen tiukentaa otettaan.

Töpseli irti!

Timo Parvela vietti lapsuuskesiään Hämeenlinnan seudulla ja miehen mieleen ovat jääneet muun muassa torireissut ja piipahtamiset museolentokonekahvila Hanssin-Jukassa sekä ensimmäiset ahvensaalit Lehijärvestä.

– Elämä oli yksinkertaisempaa silloin. Perhoset lentelivät ja suurin piirtein pahinta olivat sarjakuvat. Nyt vanhempien on oltava tiukempana ja miettiä, otetaanko töpseli seinästä iltaseitsemältä, että saadaan yhteistä aikaa. En kaipaa mitään yhteiskunnallista toimijaa paapojaksi, se herättää enemmän ärtymystä ja vastustusta.

Kirjailijaa viehättää - yllätys, yllätys - lukeminen.

– Lapsen tunne-elämän kehittyminen on sen verran suojaamatonta, että sinne on helppo tehdä jälkiä, joita joudutaan sitten loppuikä paikkailemaan. Iltasatujen lukeminen ja muutenkin ääneen lukeminen ja kuunteleminen ovat hyviä tapoja olla yhdessä. Tunnen perheitä, joissa luetaan toisille ääneen, vaikka ennen ruokailua, kertoo Parvela.

Pisan juurella vuotaa

Timo Parvela muistuttaa, että lapset ovat käsittämättömän valistuneita ja fiksuja. Heillä on monenlainen paletti pyöritettävänä, valtavat edellytykset ja kyky tehdä asioita sekä hallita kokonaisuuksia.

Viimeisten tutkimusten mukaan nuoret eivät juo enää niin paljon ja heillä on mahdollisuus nähdä maailmaa. Hyviä ystäviä saattaa olla ympäri maailmaa jo nuorena.

– Mutta kaiken hajaannuksen keskellä voi jäädä myös aika yksin ja orvoksi. Silloin syrjäytyminen voi olla todella totaalista. Ihmisen lukutaito on ehdoton edellytys: pitäisi osata ottaa selvää monenlaisista teksteistä ja asioista. Meillä on jäljellä hyvin vähän ammatteja, joihin voi valmistua ilman kunnollista lukutaitoa.

On jaksettava tehdä työtä lukemisen ja ymmärtämisen eteen.

Timo Parvela

Suomessa ollaan huolissaan siitä, jos Pisa-tutkimuksessa on pärjätty huonosti. Kouluihin tuodaan hirveällä rytinällä tietotekniikkaa.

– Mutta lukutaidon ja vielä syvemmän eli lukemisen taidon opiskelussa eivät tekniikan apuvälineet auta. On jaksettava tehdä työtä lukemisen ja ymmärtämisen eteen, on kestettävä turhautumista ja osattava keskittyä.

Timo Parvela ei vastusta tekniikkaa. Apuväline voi tehdä asian kiinnostavammaksi, mutta se ei tee työtä ihmisen puolesta.

On hienoa oppia itse saavuttamaan asioita.

Timo Parvela

– Eikä kaikesta oppimisesta pitäisi tehdä peliä, sillä elämässä on niin paljon sellaista, mitä ei voi pelata pois. Työtä on pakko tehdä, mutta se myös palkitsee monin tavoin. On hienoa oppia itse saavuttamaan asioita. Kaikenlainen treenaus sisältää tylsiä vaiheita, mutta se tuo myös ilon siitä, että on edistynyt.