Koulut, varuskunnat, eduskunta – uskonto on läsnä kaikkialla

Suvivirsi on vain jäävuoren huippu valtion ja uskonnon ongelmallisessa suhteessa, sanoo Vapaa-ajattelijain liitto A-studiolle. Mitä tähän vastaa kirkkoherra? Valtiolla on paljon siteitä kristinuskoon. Aiheesta jatkaa A-studio perjanataina TV1 klo 21.

Kotimaa
Kirkko, risti
Nuorten aikuisten suhde uskontoon muuttuu entistä herkemmin kertoo tuore tutkimus.Sanna Kähkönen / Yle

Suvivirsi nosti uskonnon ja peruskoulun suhteen jälleen keskusteluun. Millä muilla tavoilla kansankirkko näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa?

A-studion haastattelussa kirkon ja valtion suhdetta kommentoivat Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Petri Karisma ja Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo.

Valtio ja verot

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden katsotaan olevan osa julkista valtaa ja kirkkojen säännöistä päätetään omissa laeissaan.

Evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus. Valtio huolehtii veron kantamisesta ennakkoperinnän yhteydessä.

- Joko verotusoikeus annetaan kaikille uskonnollisille yhteisöille, tai sitten sitä ei anneta kenellekään. Parasta olisi, jos yhteisöt hoitaisivat “jäsenmaksunsa” itse, sanoo Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Petri Karisma.

- Kirkollisveron kerääminen on järjestämistapa, ei mitään muuta. Kenenkään, joka kirkkoon ei kuulu, ei tarvitse sitä maksaa. Se ei loukkaa ketään, vastaa kirkkoherra Laajasalo.

Eduskunnan valtiopäivät avataan jumalanpalveluksella. Lisäksi useissa valtiollisissa viroissa lausutaan virkavala tai virkavakuutus. Virkavalassa vannotaan “kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”, virkavakuutuksessa “kunniani ja omantuntoni kautta”.

- Ongelma tässä on se, että jälleen kerran joutuu tahtomattaan tuomaan oman vakaumuksensa esille. Se on ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden vastaista, pohtii Karisma.

- Kenenkään ei tarvitse vannoa mitään minkään nimeen, mitä ei halua. On monia kristittyjäkin, jotka eivät vanno, koska Jeesus kieltää vannomisen, Laajasalo huomauttaa.

Lapset ja nuoret

Koululaki määrää, että kaikki kirkkoon kuuluvat lapset ja nuoret opiskelevat uskontoa. He eivät voi valita uskonnon ja elämänkatsomustiedon välillä, kuten kirkkoon kuulumattomat.

Seurakunnat pitävät aamunavauksia kouluissa, järjestävät päiväkodeissa uskonnollista ohjelmaa ja ylläpitävät kerhotoimintaa kaikenikäisille. Peruskoulujen juhlatraditioissa on kristinuskoon liittyviä elementtejä: joulujuhlissa näytellään usein jouluevankeliumi ja kevätjuhlissa lauletaan Suvivirsi.

- Tämän Suvivirsi-keskustelun kautta meille tulee yhteydenottoja siitä, että lapsia pakotetaan kuuntelemaan juttuja Jeesuksesta uskontotuntien ulkopuolella ja heitä viedään kirkkoon ja seurakuntien tilaisuuksiin niin, ettei kukaan ole ilmoittanut niistä vanhemmille, sanoo Karisma.

Laajasalo säilyttäisi Suvivirren osana koulujen kevätjuhlaa.

- Kun kuitenkin meillä on koululaitos, joka pohjaa kulttuuriin, niin miksi siitä yritetään kumittaa asioita pois, eikä tuoda lisää?

- Kouluissa pitää uskonnollisten tilaisuuksien aikana olla vastaavanlaisia vaihtoehtoisia tilaisuuksia. Esimerkiksi joulukirkon aikana tilaisuus jossa lauletaan ja vietetään aikaa yhdessä.

Siihen, miten koulun tilaisuudet järjestetään, pitäisi kuitenkin kiinnittää huomiota.

- Jos tuo tilaisuus on joissain paikoissa rangaistuksenomainen, silloin se on ongelma, Laajasalo toteaa.

Juhlapyhät

Monet kansalliset juhlat, pyhät ja palkalliset arkivapaat ovat kristillistä alkuperää. Eduskunnalla ei ole ilman kirkolliskokouksen ehdotusta valtaa päättää kirkollisista juhlapyhistä.

Työmarkkinakeskusjärjestöt totesivat viime syksynä, että ne haluaisivat siirtää helatorstain ja loppiaisen lauantaille. Kirkko ja työmarkkinajärjestöt selvittävät arkipyhien siirtämistä tämän vuoden aikana.

- Jos halutaan oikeasti puhdistaa kulttuuria niin aivan samalla tavalla voimme sitten kieltää seitsemän päiväisen viikon tai ainakin sunnuntain tuplapalkan, siniristilipun ja vuosilukumme, luettelee Laajasalo.

- Kirkko ei tässä kuuluisi missään nimessä neuvottelijaosapuoleksi. Nämä ovat täysin kolmikannan asioita, sanoo Petri Karisma.

Häät ja hautajaiset

Kirkoilla ja uskonnollissa yhdyskunnilla on avioliittolain myöntämä vihkimisoikeus. Uskonnottomien yhdistykset ja rekisteröimättömät uskonnolliset yhdyskunnat eivät voi saada vihkimisoikeutta.

Kirkko huolehtii hautausmaista ja -toimista myös muiden kuin jäsentensä osalta, ja kirkolla on velvollisuus ylläpitää myös tunnustuksettomia hautausmaita. Vapaa-ajattelijat kokevat, että muiden kuin kristittyjen hautaaminen kirkon hautausmaalle vastoin heidän toivettaan loukkaa ihmisoikeutta.

Armeija

Varusmiespalvelusta suorittavat vannovat joko sotilasvalan tai sotilasvakuutuksen. Valassa vannotaan “Jumalan edessä”, vakuutuksessa “kunniani ja omantuntoni kautta”. Asepalvelukseen kuuluu myös uskonnollista opetusta, tai vaihtoehtoisesti elämänkatsomustietoa.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja linjasi vuodenvaihteessa, että varusmiesten tulisi uskonnollisesta vakaumuksestaan riippumatta itse saada päättää, osallistuvatko he armeijassa uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten kenttähartauksiin ja jumalanpalveluksiin. Varusmiesliitto pitää apulaisoikeusasiamiehen linjausta hyvänä.

- Armeija on olemassa kriisiä, jopa sotaa varten. Jumalasta puhuminen opetuksessa tai kenttähartaudessa liittyy sotilaan lohdutukseen siitä, että hirveimmissäkin paikoissa ihminen ei ole yksin, sanoo Laajasalo.

- Uskontoon ja vakaumukseen liittyvät kysymykset ovat jokaisen varusmiehen oma asia, kertoo liiton puheenjohtaja Ville Blom.

Sosiaalityö

Seurakunnat tekevät sosiaali- ja kriisityötä mm. päiväkodeissa, kouluissa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa, vanhainkodeissa ja vankiloissa. Diakoniatyön kautta kirkko auttaa heikossa asemassa olevia - vammaisia, vähävaraisia lapsiperheitä ja syrjäytyneitä. Se on myös merkittävä vanhuspalvelujen järjestäjä. Vuonna 2012 kirkko jakoi suomalaisille suoria avustuksia yli seitsemällä miljoonalla eurolla.

- Jos jonain päivänä kaikki kirkon lastenkerhot lopetettaisiin, diakonit eivät enää kävisikään yksinäisten vanhusten luona, kaikkein syrjäytyneimpien tukeminen lakkautettaisiin ja hautausmaat laitettaisiin kiinni, niin Karismakin saattaisi ympärilleen katselemalla tajuta, että kirkko ei ole mikään golf-kerho, jossa on jäsenmaksuja. Kirkko on joka niemessä ja notkossa vaikuttava hyvän tekemisen yhteisö, Laajasalo sanoo.

Rikoslaki

Jumalanpilkka ja uskonnollisten yhteisöjen pyhänä pitämien arvojen häpäiseminen on Suomessa kiellettyä uskonrauhan rikkomisen nojalla.

Petri Karisman mukaan kyseessä on jopa vahingollinen jäänne. Hänen mukaansa Suomen on vaikea tuomita esimerkiksi Venäjän toimet Pussy Riotin suhteen, kun laista löytyy tällainen kohta. Yhtye tuomittiin Venäjällä mm. juuri jumalanpilkasta.

- Ei tällainen laki sovi millään tavalla länsimaisen valistuksen läpikäyneeseen sivistysvaltioon, Karisma tuumaa.

Laajasalon mielestä jumalanpilkan sen sijaan kuuluu olla rangaistavaa.

- Jumalanpilkka ei ole jumalan pilkkaamista vaan joidenkin ihmisten syvimpien arvojen häpäisemistä. Se on paitsi moukkaa myös väkivaltaista ihmisiä kohtaan.

Yleisradio

Yleisradiolaki määrää, että Ylen tulee tarjota hartausohjelmia.

Petri Karisma ja Teemu Laajasalo saapuvat A-studion vieraiksi perjantaina 28. maaliskuuta. Lisäksi studiossa on apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen. Syrjivä Suvivirsi, TV1 klo 21. #yleastudio