Anna Pylkkänen: Unohda kodinomaisuus – tehdään mieluummin koti

"Tein merkillisen havainnon: miksi alan ammattilaisetkin arvostavat niin vähän vanhustyötä, joka hoitotyön lajina tarjoaa niin moninaiset mahdollisuudet hyödyntää omaa ammattitaitoa?"

Kotimaa
Anna Pylkkänen.
Anna PylkkänenYle

Olen työyhteisövalmentaja, ja työtehtäväni liittyvät eri tavoin vanhuuteen ja vanhustyön kehittämiseen. Perustin väestön ikääntymisen ennakoimiseksi liikkeen nimeltä Proud Age.

Punaisena lankana kaikessa tekemisessäni on vallitsevan vanhuuskäsityksen uudistaminen: se, että passiivisten kohteiden sijasta näkisimme vanhemmat ihmiset oman elämänsä aktiivisina toimijoina ja tuntijoina, emmekä määrittelisi ihmisen identiteettiä vain hänen ikänsä tai mahdollisten toimintarajoitteidensa kautta.

Valmistuin alun perin lähihoitajaksi, ja olen työskennellyt vanhusten ja kehitysvammaisten lasten kanssa sekä tehnyt akuuttihoitotyötä Suomessa ja Norjassa.

Jo tuolloin tein merkillisen havainnon: miksi alan ammattilaisetkin arvostavat niin vähän vanhustyötä, joka hoitotyön lajina tarjoaa niin moninaiset mahdollisuudet hyödyntää omaa ammattitaitoa?

Sittemmin opiskeltuani lisää ja ryhdyttyäni työyhteisövalmentajaksi oli minulle päivänselvää, että juuri vanhustyön kehittäminen – ja uudistaminen – on missioni ja asia, josta innostun yhä uudelleen ja uudelleen.

Kehitystyössä meidän pitäisi tarkastella ikääntymistä, vanhuutta ja vanhuksia aiempaa laajemmin – lähteä liikkeelle ennen kaikkea voimavaroista ja mahdollisuuksista. Näistä ajatuksista syntyi Proud Age -liike, joka tekee voittoa tavoittelematonta työtä vanhuuden uudenlaisen arvostamisen puolesta.

Vanhustyön kehittämiseen suhtaudun intohimoisesti. Vaatimattomuus ei myöskään liene hyveeni, sillä olen nimennyt tämän kehittämistyön vanhustyön vallankumoukseksi.

Vallankumouksella tarkoitan kuitenkin ennen kaikkea sitä, että voidaksemme todella, aidosti viedä vanhustyötä eteenpäin on meidän kyettävä havainnoimaan, kyseenalaistamaan ja ravistelemaan alalla vallitsevia käytäntöjä sekä niiden taustalla vaikuttavia uskomuksia, asenteita ja tapoja.

Työssäni onkin lumoavaa päästä näkemään työyhteisöjen ja yksilöiden havahtumisia vanhustyön uusiin mahdollisuuksiin. Ja nähdä se, miten työyhteisöstä itsestään löytyvät kaikki voimavarat ja ratkaisut uudistusten toteuttamiseksi.

Vanhuus on elävää ja kokonaista elämää - ja vanhustyön keskeisin tavoite on mahdollistaa tämä asiakkaiden toimintarajoitteista ja sairauksista huolimatta.

Elämä hoivakodissa voi näyttäytyä värikkäänä ja kokemuksellisesti rikkaana arkena – niin asukkaille kuin talossa toimiville ammattilaisille. Omannäköisenä ja hyvänä elämänä, jonka jokainen omakohtaisesti itselleen määrittelee.

"Unohda kodinomaisuus. Tehdään mieluummin koti."

Anna Pylkkänen
Työyhteisökouluttaja