Näkökulma: Donetskin totuutta etsimässä

Itä-Ukrainassa käydään nyt täyttä informaatiosotaa, jonka panokset ovat suuret, kirjoittaa Yle Uutisten toimittaja Erkka Mikkonen näkökulmassaan.

Ukraina
Venäläismielisiä mielenosoittajia Donetskissa, Ukrainassa 22.3.2014.
Venäläismielisiä mielenosoittajia Donetskin kaupungissa, Ukrainassa 22.3.2014. EPA/ PHOTOMIG

Saavun Itä-Ukrainassa sijaitsevaan venäläismieliseksi mainostettuun Donetskiin. Hotellille kuljettava taksikuski kertoo, että käytännössä koko kaupunki kannattaa alueen liittämistä Venäjään. Auton taustapeilistä roikkuu mustaoranssiraidallinen Pyhän Yrjön nauha, jota Venäjällä käytetään isänmaallisuuden symbolina.

Seuraavan taksikuskin mukaan suurin osa donetskilaisista kannattaa yhtenäistä Ukrainaa. Pian käy ilmi, että hänen parikymppinen poikansa on osallistunut aktiivisesti eurooppalaismielisten kokoontumisiin Donetskissa.

Itä-Ukrainassa käydään nyt täyttä informaatiosotaa, jonka panokset ovat suuret. Toiset yrittävät saada oikeutuksen sille, että alue voitaisiin liittää Venäjään. Vastapuoli taas haluaa osoittaa, että Venäjä ei voi vedota paikallisväestön tukeen, jos se yrittää toimia Itä-Ukrainassa Krimin tapaan.

Kuvatessamme kaupungin pääaukiolle minua lähestyy kiihtynyt nelikymppinen nainen. Hän sanoo, että Ukrainan uusi hallitus on tukahduttanut sananvapauden. Donetskilaisten vaiennettutahto on selvä: alue tarvitsee johtajakseen vahvana presidenttinä tunnetun Vladimir Putinin.

Pian opinkin, kenelle on syytä korostaa, että tulemme Suomesta.

Ukrainalaismieliset kertovat, että vastapuoli on pelotellut ihmiset hiljaiseksi. Kaksi viikkoa sitten Donetskin pääaukiolla mielenosoittajien välisissä väkivaltaisuuksissa kuoli kolme aktivistia. Tämän jälkeen yhtenäisen Ukrainan kannattajat ovat alkaneet varoa sanomisiaan julkisilla paikoilla.

Ihmiset suhtautuvat toimittajiin epäluuloisesti. Venäläismieliset kieltäytyvät antamasta kommentteja Suomen televisiolle: länsimaiset tiedotusvälineet vääntelevät joka tapauksessa sanomisia siten, että ne tukevat vääristeltyä totuutta. Heidän mukaansa Venäjän televisio on ainoa, joka kertoo totuuden.

Matkalla sisäministeriön joukkojen vartioimaan paikalliseen hallintorakennukseen venäläismielinen haastateltavani kehottaa näyttämään ovella suomalaista pressikorttia Venäjän ulkoministeriön antaman toimittajatodistukseni sijaan. Sisään ei kuulemma hevin päästetä venäläisiä toimittajia.

Pian opinkin, kenelle on syytä korostaa, että tulemme Suomesta. Toiset taas suostuvat helpommin kuvattavaksi, jos lupaa kysyy venäläinen kameramiehemme.

Ukrainassa keskeytettiin hiljattain joidenkin venäläisten TV-kanavien lähettäminen. Ukrainalaiset tosin pystyvät kiertämään rajoitusta ja katsomaan vastedeskin venäläiskanavia. Kielto saattaakin vain lisätä entisestään jännitteitä venäläismielisten ja Kiovan uuden väliaikaishallituksen välillä.