Nettipoliisi: Ihmiset oppineet sietämään törkypuheita netissä

Mollaavat nettikirjoitukset voivat aiheuttaa mielipahaa, mutta monesti ne eivät ole laittomia, sanoo nettipoliisi Marko Forss. Netin vihapuhetta tutkinut tutkija toivoo, että ihmiset ilmaisivat itseään verkossa muiden ihmisarvoa polkematta.

Kotimaa
Henkilö kirjoittaa tietokoneen näppäimistöllä. Tietokoneen hiiri kuvan etualalla.
Yle

Nettipoliisi Marko Forssin tuntuma on, että verkossa sallitaan aiempaa enemmän loukkaavaa ja ivallista puhetta.

– Voi olla, että ihmiset ovat pikku hiljaa oppineet kirjoittamaan vähän hillitymmin ja toisaalta oppineet sietämään paremmin rasistisenakin pidettävää kirjoitusta, joka menee vielä sananvapauden piiriin, Forss pohtii.

Vuosi sitten julkaistiin Ylen "Me tiedämme missä asut" -nettivihaprojekti. Projekti palkittiin vuoden journalistisena tekona Bonnierin Suuri journalistipalkinto -kilpailussa maaliskuun lopussa.

Netin vihapuhe ei ainakaan ole lisääntynyt sitten projektin julkaisun, arvioi nettipoliisi Forss.

Tänä vuonna poliisin tietojärjestelmiin on kirjattu 23 rikosilmoitusta viharikoksena. Kaksi niistä liittyy verkossa tapahtuneeseen toimintaan.

Forssin mielestä viharikoksiksi luokiteltuja tapauksia on kirjattu tänä vuonna yllättävän vähän, esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosnimikettä vain yksi. Kaikki viharikoksiksi luokiteltavat rikosilmoitukset eivät välttämättä näy tilastoissa, sillä luokittelu on vapaaehtoista.

Viharikoksiksi luokiteltujen epäiltyjen rikosten määrä laski 20 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2012. Viharikoksia oli hieman yli 700 vuonna 2012, kun vuotta aiemmin tapauksia oli vähän yli 900. Määrä on pysynyt melko tasaisena vuodesta 2010 lähtien, Forss kertoo.

Suurin osa viharikoksista on kadulla tapahtuvia lieviä pahoinpitelyjä ja pahoinpitelyjä. Poliisin tietoon tulleista viharikoksista vain noin 3-4 prosenttia on tapahtunut netissä. Vuosina 2010 ja 2012 tapauksia oli 26 per vuosi ja vuonna 2011 yhteensä 38.

Viharikoksiin liittyen netissä yleisiä rikosnimikkeitä ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus ja laiton uhkaus.

Forss huomauttaa, että rikosilmoitukset kertovat epäiltyjen rikosten määrän. Aina ei tiedetä, onko rikoksen taustalla oikeasti viharikosmotiivi.

"Asiaton ja rangaistava puhe eri asioita"

Forssin tuntuma on, että nettivihan käsittely julkisuudessa on hieman vähentynyt vuoden takaisesta tilanteesta. Hänen mielestään on kuitenkin vaikea sanoa, onko netin vihapuhe jotenkin muuttanut muotoaan sitten Ylen nettivihaprojektin julkaisun.

– Ihmisillä ei välttämättä ole tiedossa se, mikä täyttää esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälän tunnusmerkit. Välillä on vaikeuksia erottaa, mikä on asiatonta puhetta, mikä asiallista ja mikä rangaistavaa puhetta, Forss sanoo.

Poliisiin otetaan herkästi yhteyttä esimerkiksi netissä tapahtuvasta mollaamisesta. Kuitenkin vain pieni osa yhteydenotoista liittyy tapauksiin, jotka luokitellaan viharikoksiksi.

– Edelleen suurin osa on aikuisten välisiä riitoja, uhkauksia ja loukkauksia, joissa ei ole viharikosmotiivia, vaan on muuten vaan sukset ristissä.

Nettipoliisi muistuttaa, että pelkkä henkilön mielipaha ei välttämättä riitä täyttämään rikoksen tunnusmerkkejä. Forss mainitsee esimerkkinä provosointitarkoituksessa luodun Facebook-ryhmän, jossa mollataan yksinhuoltajaäitejä.

– He [yksinhuoltajaäidit] eivät ole sellainen kansanryhmä, jota suojellaan esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälällä. Jos kollektiivisesti haukutaan kaikkia yksinhuoltajaäitejä, se ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä.

Millaista keskustelua yhteisö sallii?

Tampereen yliopiston tutkijan Reeta Pöyhtärin mukaan vihapuheisiin törmää netissä edelleen esimerkiksi Facebookissa, Youtube-videoiden kommenteissa ja keskustelupalstoilla.

– En usko, että nettivihailmiö kokonaisuudessaan häviää niin kauan kuin ihmisiä toimii verkossa. Aina sieltä löytyy niitä, joille tämä [vihapuhe] on toimintatapa ja palstoja, joissa se on yleinen palstan viestintätapa, Pöyhtäri pohtii.

Netin vihapuhetta tutkineen Pöyhtärin mielestä on tärkeää, että ihmiset pystyvät ilmaisemaan erilaisia mielipiteitä. Hän kuitenkin toivoo harkintaa siinä, miten viestin ilmaisee.

– Esimerkiksi oman negatiivisen mielipiteensä maahanmuuttajasta tai naisista pystyy ilmaisemaan niinkin, ettei samalla polje toisten ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa.

Pöyhtärin mukaan netin vihapuheiden siistiminen lähtee esimerkiksi yhteisöistä, joissa törkypuheita esiintyy. Täydellistä keinoa nettivihan kitkemiseen tuskin on.

– Merkittävässä roolissa on se, minkälaista keskustelua yhteisö keskuudessaan sallii ja haluaa ylläpitää. Ehkä parhaat puuttumiskeinot löytyvät siitä, jos toisensa tuntevat ihmiset antavat toisilleen palautetta kielenkäytöstä, oliko se soveliasta vai ei.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.