1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonto

Lokkibongari lähtee keväällä Tampereelle – Viinikanlahdella parhaimmillaan yli 25 000 lokkia

Pyhäjärven Viinikanlahti Tampereella on ainutlaatuinen paikka tarkkailla lokkien keväistä elämää. Tämä vuosi on kuitenkin epätavallinen, sillä jäänreuna on poikkeuksellisen kaukana.

Kuva: Tiina Kokko / Yle

Tavallisesti Pyynikin rannasta Jalkasaaresta Pyhäjärvelle tähyilevät lintuharrastajat voivat huhtikuun alussa nähdä tuhansia lintuja. Jäänreunalla yöpyvät niin nauru-, harmaa-, selkä-, kala- kuin merilokitkin.

Tänä vuonna jäänreuna on karannut Viikinsaaren taakse, joten lokkien havaitseminen Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen tiistaisessa Lokki-iltamat-tapahtumassa voi olla hankalampaa kuin normaalina keväänä.

Lauha talvi tarkoitti lokkien osalta sitä, että kaikki eivät lähteneet kovin kauas muuttomatkalle. Osa lokeista vietti talvea myös Tampereen ympäristössä. Tammikuun pakkaset verottivat lokkimassaa, mutta täydennystä alkoi tulla joukkoihin jo hyvin varhain, kertoo lintuharrastaja Olavi Kalkko.

Kalkon mukaan Viinikanlahti on Suomessa ainutlaatuinen lokkien kokoontumispaikka, johon kerääntyy parhaimmillaan parikymmentätuhatta yöpyvää lintua, joskus tuhansia enemmän.

– Ne tulevat tähän illalla ja aamulla lähtevät ruokailemaan. Kevään edistyessä sakki vaihtuu. Jotkut lähtevät edelleen pesimäpaikoille isoille selille pitkin Näsijärveä ja Längelmävettä, kun osa vasta muuttaa, Kalkko tietää.

Lintuharrastajan kannalta lauha talvi on hankala, koska linnut levittäytyvät laajalle alueelle. Olisi paljon helpompaa tehdä havaintoja, jos olisi lunta ja muuttolinnut kokoontuisivat pälvipaikoille etsimään ruokaa, Kalkko muistuttaa.

Suuret kurkiparvet voivat tulla jo viikonloppuna

Muuttolintuja on kaikesta huolimatta havaittu jo Pirkanmaallakin, kuten västäräkkejä, peippoja, joutsenia, töyhtöhyyppiä ja kumppaneita.

– Sastamalan puolessahan töyhtöhyyppiä on ollut ihan hurjia määriä pelloilla. Siihen keräännytään ja sitten jatketaan matkaa. Ja hanhimuutto on ollut Huittisten puolella aika mahtavaa, kehuu Kalkko satojen hanhien parvia.

Kaulushaikaroitakin on tavattu Pirkanmaalla, ainakin Vesilahdessa, Akaassa, Sastamalassa ja Lempäälässä. Kaulushaikara ei ole enää tavaton näky Pirkanmaalla.

Joskus kurjet tulevat isona, hurjana ryhmänä tai sitten niitä valuu pikkuhiljaa, jolloin sitä varsinaista päämuuttoa ei huomaa ollenkaan.

Olavi Kalkko

– Noin 40 vuotta sitten kaulushaikara oli paljon harvinaisempi kuin tänä päivänä. Nyt joka paikassa, jossa on kunnon ruovikko, siellä on kaulushaikarakin. Ei se enää mikään harvinaisuus ole. Ei tarvitse mennä kauas Tampereen kaupunkialueelta, kun kuulee hyvästä ruovikosta kaulushaikaran puhalluksen, viittaa Olavi Kalkko kesäiltoihin.

Pesivien kurkien etujoukko saapuu Suomeen ensimmäisenä, mutta varsinaiset massat rantautuvat vasta huhtikuun puolella.

– Se riippuu niin keväästä. Joskus kurjet tulevat isona, hurjana ryhmänä tai sitten niitä valuu pikkuhiljaa, jolloin sitä varsinaista päämuuttoa ei huomaa ollenkaan.

Viikonlopuksi on luvattu jälleen hieman korkeampia päivälämpötiloja. Jos tuuletkin kääntyvät lounaaseen, Keski-Euroopasta on tulossa lisää lintuja sankoin joukoin. Parhaassa tapauksessa myös kunnon kurkirysäys yltää pohjoisemmille perukoille.