Näkökulma: Vällyjen välissä olis tilaa, kirjoitti avionrikkoja

Pettäjä kuvittelee, että vällyjen välissä voi korjata kaiken: parisuhteen ja itsensä. Onko todellisuus kuitenkin mielikuvitusta karumpaa, kysyy Ajankohtaisen kakkosen toimittaja Sean Ricks.

Näkökulmat
Sean Ricks
Sean RicksTommi Taipale

Uskottomuus kuulostaa jännittävältä. Kuvittelen puhtaita lakanoita, sydämen tykytystä ja ennen kokemattomia seksinautintoja. Jos käy tuuri, vastaan astelee vuosisadan salainen rakkaustarina – ihan kuten elokuvissa ja kirjoissa.

Tutustuin työtä varten netin pettämissivustoihin muutaman viikon ajaksi. Loin valeprofiilit sekä miehenä että naisena. Jäin odottamaan, mitä Suomen ikiomat Romeot ja Juliat keksivät. Opin nopeasti, että netissä pettävät kaunosielujen sijaan ongelmiaan pakoilevat Raimot ja Jutat.

Vaimo lähti juuri parin päivän reissulle. Olis sulle tilaa vällyjen välissä.

Heillä valkeat puuvillalakanat korvaa työpaikan vessan laminaattilattia, viiden tähden hotellin Nissanin takapenkki ja aistikkaan viestittelyn tökeröt sutkaukset. Vain suomalainen mies osaa iskeä (vale)naista näin taidokkaasti.

– Älä säikähdä. Olen Mies!

Tai.

– Vaimo lähti juuri parin päivän reissulle. Olis sulle tilaa vällyjen välissä.

Ja lempparini.

– Pöö!

En ole ollut koskaan uskoton. Yllä olevien kommenttien kirjoittajatkaan ovat tuskin olleet. Kuka järjissään oleva nainen tiputtaisi pöksynsä alas, kun mies kysyy, onko hänellä kevättä rinnoissa?

*Useimmilla minulle kirjoittaneista oli sama tarina. *Seksiä ei saa kun haluaa, arki on harmaata, elämä kaipaa piristystä ja kaikki tiet on kuljettu loppuun. En usko.

Älkää ymmärtäkö väärin. Tajuan, että ihminen ei voi tunteilleen mitään. Pitkässä suhteessa tulee vääjäämättä hetkiä, kun ajatus alkaa harhailla. Hymähdän itsekin, jos kaunis nainen on katsovinaan suuntaani. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Eikä tarvitse olla.

Pettämissivustot mainostavat salasuhteen piristävän arkea. Kenenkään ei tarvitse tietää. Vaan entä sitten, kun joku saa tietää? Pahimmillaan perhe hajoaa, koska isän tai äidin oli päästävä arkea pakoon muutaman kympin halpahotelliin. Oli jännitystä 5–30 minuutin edestä.

Kun tulee ero, mitä lapsille kerrotaan: ”Äiti tapasi isää komeamman ja pörröisemmän kimalaisen. Kohta äiskä ja iskä pörisevät omissa pesissään. Että silleen...”

Väestöliiton Osmo Kontula**teki vuonna 2007 uskottomuutta käsittelevän tutkimuksen.** Siihen osallistuneista miehistä lähes joka toinen ja naisista joka kolmas oli ollut joskus elämänsä aikana uskoton. Me kaikki tunnemme jonkun, joka on pettänyt kumppaniaan.

Vielä nuorempana olisin saarnannut asiasta: pettämistä ei pidä koskaan hyväksyä. Ajattelin, että ihminen on heikko. Minä en. Haastattelemani evoluutiobiologin näkemykset puoltavat ajatusta: ihminen tavoittelee ennen kaikkea mielihyvää. Omaansa.

Olin väärässä ja oikeassa. Ihminen osaa olla heikko, entä sitten? Eikö tärkeämpää ole tunnustaa heikot ajatuksensa heti alkuun? Ehkä sitä kautta emme sorru heikkoihin tekoihin.

Kenenkään ei tarvitse pettää, sen verran tiedän. Pettäminen ei satuta ainoastaan silloin, kun uskottomuudesta jää kiinni.

Mieleeni jää kolmekymppisen miehen valeprofiiliini lähettämä chat-viesti. Viesti tuli iltamyöhään.

– Toimistolta kirjoittelen, jäin ”ylitöihin”. Missä sä oot?

Miehen tiedoista selviää, että hän on naimisissa. Hän on kahden lapsen isä.

Että silleen.

Twitter: @seanaricks (siirryt toiseen palveluun)

Ajankohtainen kakkonen käsittelee pettämissivustoja ja pettämistä 1.4. TV2:ssa kello 21.