Meribiologi: Australian haijahti heijastuu Suomeen saakka

Länsi-Australiassa meneillään olevaa haiden tappamista on mahdotonta puolustaa tieteellä, sanoo Markus Dernjatin.

Ulkomaat
Sea Life Helsingin intendentti Markus Dernjatin
Jaakko Mannermaa / Yle

Vähän alle parimetrinen hai lipuu sulavasti silmien editse. Täplikäs seeprahai, nimeltään Mussukka, on tottunut uteliaisiin tuijottelijoihin, sillä sen koti sijaitsee akvaariossa Sea Life Helsingissä.

Erityisen tottunut Mussukka on paikan intendenttiin, meribiologi Markus Dernjatiniin. Hän saattaa silloin tällöin pulahtaa akvaarioon Mussukan ja noin kymmenen muun hain seuraksi, jos tankkia pitää puhdistaa.

– Mussukka on ainoa, joka rynnii syliin. Se ihan vain törmäilee, jolloin sitä joutuu tuuppimaan etäämmälle, Dernjatin kertoo hymyillen.

Luonnossa seeprahai elää Intian valtameressä alueella, joka ulottuu itäisestä Afrikasta aina Australian länsirannikolle saakka. Jälkimmäisessä haita jahdataan tällä hetkellä harvinaisen laajasti.

Isoille haille langetettiin kuolemantuomio

Australiassa ryhdyttiin vuoden alussa koviin toimiin haihyökkäysten takia. Pitkin Länsi-Australian rannikkoa uimarantojen edustoille viritettiin koukkuja, joiden tarkoituksena on pyydystää suurikokoisia haita. Viranomaiset määräsivät tapettaviksi kaikki yli kolmemetriset valko-, tiikeri- ja härkähait.

Dernjatin on tyrmistynyt ja yllättynyt meneillään olevasta haijahdista.

– Australia on ollut perinteisesti hyvä suojelualueiden perustamisessa ja valvonnassa. Haiden lahtaus on tässä mielessä poikkeuksellisesta.

Sitä paitsi haiden tappaminen ei edes tepsi, todistavat tutkimukset. Havaijilla tapettiin yli 4 500 haita vuosina 1959–1976, mutta haihyökkäysten määrä pysyi samana – vaikka väestö kasvoi.

Sellainen ajattelu, jossa kaikki vaaralliset eläimet tapetaan, on sairasta. Tuolla logiikalla meidän pitäisi tappaa esimerkiksi lehmät, jotka ovat haita vaarallisempia.

Dernjatin kaivaa esiin australialaisen luonnonsuojeluyhdistyksen tilastot (siirryt toiseen palveluun). Niiden perusteella maassa on sadan viime vuoden aikana ollut noin 600 provosoimatonta haihyökkäystä, joissa on kuollut 158 ihmistä.

– Vertailun vuoksi todettakoon, että pelkästään yhden vuoden aikana Australiassa hukkuu lähes yhtä paljon ihmisiä.

Vaikka kuolemaan johtaneita tapauksia on ollut viime vuosina useita, eivät haiden hyökkäykset ole kokonaisuutena yleistyneet Australiassa. Floridan luonnontieteellisen museon ylläpitämän tilaston (siirryt toiseen palveluun) mukaan esimerkiksi vuonna 2013 koko Australiassa raportoitiin kymmenen hyökkäystä, kun vuotuinen keskiarvo 2003–2012 oli 12,3.

Samasta tilastosta käy tosin ilmi, että maailmanlaajuisesti ihmisiin kohdistuvat hyökkäykset ovat lisääntyneet tasaisesti 1900-luvun alusta lähtien. Tutkijat uskovat kasvun johtuvan enimmäkseen siitä, että kasvava väestö viettää yhä enemmän aikaa vedessä.

Oppiiko hai saalistamaan ihmistä?

Aika ajoin nousee esiin teoria siitä, että ylikalastus ja siitä seuraava ravinnon puute ajaisivat hait syömään ihmisiä. Dernjatin kumoaa käsityksen: hait eivät muuta käyttäytymistään tällä tavalla.

– Taannoin Punaisellamerellä spekuloitiin haiden hyökänneen ihmisten kimppuun siksi, että ohikulkevilta laivoilta olisi heitetty lampaanraatoja veteen. Tämä on täysin puppua ja aivan liian yksinkertainen päättelyketju.

Valkopilkkahai ja snorklaajia.
Snorklaajat ihastelevat valkopilkkahaita Daedalus-riutalla Punaisellamerellä.Markus Dernjatin

Australiassa on myös pohdittu, onko haiden määrä lisääntynyt. Dernjatinin mukaan mikään ei viittaa tähän, pikemminkin päinvastoin.

– Yleensä ottaen haikannat ovat romahtaneet. Monen lajin kannasta on jäljellä 1–5 prosenttia.

Yksi Länsi-Australian tappolistalle joutuneista lajeista on uhanalainen valkohai. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN)luokittelee (siirryt toiseen palveluun) valkohain vaarantuneeksi, mutta eläinten todellista lukumäärää on hankala arvioida.

Vaikka valkohai on yksi eniten julkisuutta saaneista hailajeista, sen elintavat ovat pitkälti hämärän peitossa. Vasta aivan viime aikoina on valjennut, että valkohait liikkuvat todella pitkiä matkoja säännöllisesti.

Maaliskuussa 2013 Ocearch-järjestön tutkijat asensivat seurantalaitteen noin 4,4-metriseen, Lydiaksi (siirryt toiseen palveluun) nimettyyn valkohaihin Floridassa. Pohjois-Atlantilla vaeltava Lydia on uinut reilussa vuodessa miltei 40 000 kilometriä.

– Seurantalaitteet ovat tulleet viime vuosina suosituiksi tekniikan kehittymisen myötä, mutta muilta osin monista haista tiedetään edelleen todella vähän. Esimerkiksi poikasten määrä ja munintatapa ovat useilla lajeilla arvoituksia, kertoo Dernjatin.

Tonnikalapurkin hinta voi nousta

Kanadalaisen Dalhousien yliopiston mukaan maailmassa tapetaan arviolta (siirryt toiseen palveluun) 100 miljoonaa haita joka vuosi. Suurin osa pyydystetään pelkästään evien saamiseksi aasialaisiin ruokapöytiin ja uskomuslääkkeisiin. Jopa kolmannesta avomeren hailajeista uhkaa sukupuutto.

Länsi-Australian koukkuihin on kuollut kuluvana vuonna joitakin kymmeniä haita, mikä saattaa tuntua pieneltä maailmanlaajuiseen lukuun verrattuna. Jahdilla voi kuitenkin olla ennalta-arvaamattomia, maailmanlaajuisia vaikutuksia.

Asian hahmottaminen edellyttää ravintoverkon toiminnan tuntemista. Ravintoverkkoa käytetään kuvaamaan eliöyhteisön saalistus- ja ravintosuhteita.

– Jos jokin huippupeto otetaan pois ravintoverkosta Australiassa, tämä voi näkyä Suomessa saakka. Vaikutukset menevät joka suuntaan, eikä niitä pysty kauhean hyvin hahmottamaan saati ennustamaan, varoittaa Dernjatin.

Dernjatinin mukaan hait ovat tärkeitä ensinnäkin siksi, että ne poistavat ravintoverkosta heikot ja sairaat yksilöt. Tämä vähentää tautien leviämisen riskiä ja ylläpitää tervettä ravintoverkkoa.

Monesti tarjoan vieraille ihan vitsillä mahdollisuutta mennä uimaan haiden kanssa, mikä herättää kauhua.

Toisekseen hait pitävät lajien verkostossa pykälää alempana olevan kannan hallinnassa. Jos haita ei ole, esimerkiksi tonnikalakanta saattaa lopulta romahtaa, koska yli kantokyvyn kasvanut populaatio syö ravintonsa loppuun.

– Seurauksena tonnikalapurkin hinta voi nousta aika korkealle myös Suomessa. Tämä nostaa painetta lisätä kalankasvatusta, millä on paikallista vaikutusta kalakantoihin. Kasvatettavia kaloja taas syötetään muilla kaloilla, lisäksi lajeja karkaa, ravinnekuorma kasvaa ja niin edelleen.

Dernjatin kertoo esimerkin Yhdysvaltain itärannikolta, mistä hävitettiin 80-luvulla isot hait käytännössä kokonaan.

– Tämän jälkeen lehmärauskut lisääntyivät holtittomasti ja söivät vaeltaessaan kampasimpukat täysin. Samalla katosi simpukanpyyntiin keskittynyt teollisuus.

Lisäksi haiden vähentyminen vaikuttaa lintuihin. Linnut liikkuvat laajalti, ja monen linnun ravinto tulee merestä.

Pelko istuu suomalaisissa syvällä

Länsi-Australian haijahti kestää näillä näkymin pitkään. Osavaltio haluaa pitää haikoukut vedessä vuosittain marraskuun alusta huhtikuun loppuun ainakin vuoteen 2017 saakka.

Jo jahdin alussa päätöstä arvosteltiin tunteisiin perustuvaksi hätäreaktioksi. Dernjatinin mukaan alkukantainen pelko on luonnollista, mutta sen ei pitäisi antaa sumentaa järkeä.

– Sellainen ajattelu, jossa kaikki vaaralliset eläimet tapetaan, on sairasta. Tuolla logiikalla meidän pitäisi tappaa esimerkiksi lehmät, jotka ovat haita vaarallisempia.

Voi vielä olla, että yleinen mielipide pakottaa Länsi-Australian päättäjät perääntymään jahdista. Eri puolilla maata on järjestetty laajoja protesteja haiden tappamisen lopettamiseksi.

Kala-akvaario.
Mussukka-seeprahai ui Sea Life Helsingin akvaariossa.Markus Dernjatin

Ylipäätään ihmisten asenteet vaikuttavat muuttuneen haiystävällisemmiksi vuosikymmenten kuluessa, kun lajeista on kertynyt tietoa. Tutkijoiden mukaan Mussukan kaltaiset akvaariohait ovat erityisen tärkeitä tässä tiedon lisäämisessä ja pelkojen hälventämisessä.

Sea Life Sydneyssä lähes 600 kävijälle äskettäin tehdyssä kyselyssä ainoastaan neljä prosenttia vastanneista kannatti haiden tappamista. Kolme neljästä ilmoitti, että hait pelottavat vain vähän tai eivät lainkaan.

Sen sijaan useimmat suomalaiset kavahtavat edelleen haita. Markus Dernjatin on työssään huomannut, että pelko istuu syvällä.

– Monesti tarjoan vieraille ihan vitsillä mahdollisuutta mennä uimaan haiden kanssa, mikä herättää kauhua. Ei auta, että kerron olleeni haialtaassa monta kertaa, Dernjatin sanoo virnistäen ja katsoo lasin takana rauhallisesti uivaa Mussukkaa.

Lähteet: Reuters, Yle Uutiset