"Kiirettä ei ole olemassa"

Sosiaalialan moniammattilainen Pipsa Erika ei kiistä kenenkään henkilökohtaista kokemusta. Hän pitää kuitenkin kiirettä tunnetilana, johon voi itse vaikuttaa. Hopusta hellittäminen lisää työtehoa ja palauttaa elämän ohjakset omiin käsiin. Rajat ylitetään usein miellyttämisen halusta.

ilmiöt
Pipsa Erika istuu.
Iita Pirttikoski / Yle

Uskoisitko, jos sinulle sanottaisiin, että kiirettä ei ole oikeasti olemassa?

– Minun näkökulmastani sitä ei ole. Kiire on ihmisen subjektiivinen käsitys, tunnekokemus siitä, riittääkö hän senhetkisessä tilanteessa, sanoo mentor Pipsa Erika.

– En kuitenkaan kiellä kenenkään tunnekokemusta kiireestä, hän lisää.

Mitä se on?

Seesteinen nainen istuu teekupin äärellä Oulun keskustassa sijaitsevassa yhdistetyssä työ- ja asuinhuoneistossaan. Pipsa Erika käsittelee usein asiakkaiden kanssa kiirettä ja myöntää, että hän löytää joskus – tosin erittäin harvoin – itsensäkin kiireen keskeltä. Käsitteen määritteleminen vetää kuitenkin naisen mietteliääksi.

– Ehkä se on jatkuvaa toimimista äärirajoilla suhteessa siihen, miten paljon aikaa ja voimavaroja on käytettävissä, hän muotoilee lopulta.

Kiireen karistaminen johtaa usein asiakkaiden työtehon ja -motivaation lisääntymiseen sekä tunteeseen siitä, että elämän ohjakset ovat omissa käsissä.

Aikaa on kyllä kaikkeen siihen, mikä on todella tärkeää.

Pipsa Erika

– Levollisuudesta syntyy todellinen tehokkuus ja sellainen olo, että elämä ei ole jonkin ulkopuolisen tahon ohjaama. Kiireestä irti päästäneet ihmiset kertovat, että he ehtivät kaikkeen siihen, mitä he pitävät tärkeänä ja elämässään toteuttamisen arvoisena.

Rytmi ei riitä

Mentorin asiakkaat kuvailevat usein, että he eivät ehdi tehdä elämässään mitään. Tämä johtuu usein siitä, että he eivät osaa sanoa 'ei', ja näin ollen muut määrittelevät heidän valintansa. Kiire on toisinaan hyväksyttävä, mutta sitä ei tarvitse sietää tavallisena olotilana. Syitä kiireeseen alistumiselle on monia: hyväksytyksi tulemisen ja miellyttämisen tarve tai jopa pelko työpaikan menettämisestä, Pipsa Erika arvioi.

– Työntekijöille on mitoituksia siitä, paljonko aikaa saa kulua, ja milloin deadline on. Moni miettii, onko huono työntekijä, hidas tai saamaton, jos ei omalla rytmillään ehdi.

Työntekijä voi myös kokea olevansa laiska, jos hänellä ei ole ikinä kiire, hän pohtii.

Hitaus helpottaa tulipalokiireessä

Kaikkiin aikatauluihin ei voi vaikuttaa itse, mutta olennaista on se, miten ihminen ottaa kiireen kokemuksen vastaan. Kiireen tunnetta voi kontrolloida, Pipsa Erika sanoo ja antaa käytännön esimerkin.

– Kun vaaratilanteessa on päästävä kiireesti rakennuksesta ulos, niin sekunnit kuluvat, ja tuntuu ettei ovi aukene. Jos samaa yrittäisi tyynenä, niin ovi tuntuisi avautuvan nopeasti.

Hän kritisoi sitä, että kiireestä on monessa yhteydessä tullut hyväksyttävä osa elämää. Ajan puutetta käytetään myös usein tekosyynä.

– Ei tarvitse osallistua tai voi myöhästellä, kun vetoaa vetoaa kiireeseen. Aikaa on kyllä kaikkeen siihen, mikä on todella tärkeää.