Suomalaisten hittisarjakuvien salaisuus: Huumoria ja kovaa työtä

Huumori ja sinnikäs puurtaminen ovat nostaneet sarjakuvan sen nykyiseen arvostukseen. Hittiparaati-kirja esittelee 16 menestynyttä sarjakuvataiteilijaamme. Tarinoista ensimmäinen alkaa sotien jälkeisistä vuosista.

kulttuuri
Veikko Savolainen sarjakuviensa äärellä.
Veikko Savolainen sarjakuviensa äärellä.Yle

Ensimmäinen suuren yleisön suomalainen suosikkisarjakuva oli _Joonas. _Töyhtöpäisen taiteilijan seikkailut alkoivat vuonna 1950 Helsingin Sanomissa.

Sarjaltaan lempinimen saanut suomalaisen sarjakuvan isähahmo Veikko "Joonas" Savolainen sai toimitusjohtaja Eljas Erkolta ohjeita sarjakuvan tekemiseen.

– Kuolemasta ja politiikasta ei sarjakuvassa saanut siihen aikaan puhua. Tyttöjä ja autoja piti olla. Kaikkea sitä, mikä viehätti nuoria, nyt 85-vuotias taiteilija kertoo.

_Joonasta _julkaistiin suomalaisissa lehdissä yli 20 vuotta. Se oli ensimmäinen osoitus siitä, että kotimaiselle sarjakuvalle löytyi tilausta.

Mitä sitten tapahtui?

_Joonas _ei ollut suinkaan ensimmäinen suomalainen sarjakuva. Sotien välissä sarjakuvia tehtiin ja julkaistiin, mutta rauhan tultua ne katosivat kovan kilpailun takia lähes kokonaan.

– Amerikkalaiset sarjakuvat alkoivat jyllätä sanomalehdissä. Kioskisarjakuvia tuli Italiasta ja Englannista. Ne oikeastaan tappoivat suomalaisen sarjakuvan, koska niitä tehtiin massatuotantona. Tuhanteen lehteen myyty sarjakuva saatiin halvemmalla kuin yhteen tai kahteen myyty kotimainen, sanoo toinen Hittiparaati-kirjan kirjoittajista, sarjakuvaneuvos ja toimittaja Harri Römpötti.

Sarjakuvaa ei myöskään arvostettu 1940- ja 1950-luvuilla, eikä pitkään sen jälkeenkään. Sarjakuvataiteilijan urasta lapsesta asti unelmoinut Veikko Savolainen muistaa isänsä epäilyt vielä kuusi vuosikymmentä myöhemmin.

– Kun minut pyydettiin tekemään Joonasta, sanoin, että musta tulee sarjakuvapiirtäjä. Isä sanoi, että ei sillä elätä itseään. Muutaman kuukauden päästä ostin uudet huonekalut kotiin. Isä sanoi, että kyllä nyt onni potki sua. Mutta että ei se jatkossa potki.

Neljä vuotta myöhemmin Savolainen sai puhelun isältään, jonka esimies halusi tietää, mitä seuraavan aamun _Joonaksessa _tapahtuisi.

Veikko Savolaisen piirtämä Joonas-sarjakuvahahmo.
Veikko Savolaisen piirtämä Joonas-sarjakuvahahmo.Yle

– Sanoin, että oh-hoh, kyllä se sun esimies saa odottaa niin kuin muutkin. Ei täältä tipu. Se odotus on siinä tärkeä – niin kuinKalle Kustaa Korkissasanottiin, että "jatkuu huomenna". Se viehättää ihmisiä: mitä sille nyt käy!

Nuoren taiteen kasvukipuja

1970-luvun alussa suomalainen sarjakuva aikuistui. Sarjakuva kiinnosti nuoria piirtäjiä ja muun muassa Mämmilä sai alkunsa. Myös Savolainen aktivoitui: hän oli mukana perustamassa Suomen Sarjakuvaseuraa vuonna 1971. Hän myös päätoimitti suomalaisia tekijöitä esitellyttä Sarjis-lehteä vuosina 1972 - 1974.

Ote Mämmilä-sarjakuvasta.
Ote Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuvasta.Yle

Itsensä elättäminen sarjakuvilla oli kuitenkin erittäin vaikeaa. Freelancereiden työllä oli korkeat verot eikä sarjakuvantekijöille vielä myönnetty apurahoja.

– Minä en ole anonut apurahoja, koska niitä ei ennen saanut. Nykyisin voisi saada, mutta enää en tarvitse. Johonkin aikaan elämästä olisin ollut kiitollinen parinkin tuhannen markan apurahasta, Savolainen pohtii.

Savolainen huomasi 1970-luvulla tekevänsä töitä kellon ympäri ja terveytensä kustannuksella. Hän sai avukseen Kari T. Leppäsen, joka tunnetaan muun muassa Mustanaamio-sarjakuvien piirtäjänä.

– Kari oli nopea kaveri, se teki myös avaruusaiheisia juttuja, joista minäkin pidin. Hän teki kaikki ne laitteet niin nopeasti, että ne näyttivät ihan oikeilta, vaikkei niissä loppujen lopuksi ollutkaan mitään järkeä.

Savolainen on myös opettanut sarjakuvaa eri vuosikymmeninä omilla kursseillaan. Ensioppinsa sarjakuvataiteilijana on hänen huomassaan saanut muun muassa _Kiroileva siili _-sarjakuvan tekijä Milla Paloniemi.

Sanomalehdet hinkuvat kallista kotimaista

Sarjakuvan arvostus Suomessa on parantunut valtavasti 1990-luvulta alkaen. Esimerkiksi apurahoilla on ollut suuri merkitys suomalaisen sarjakuvan kehittymisen ja monipuolisuuden kannalta.

Sanomalehdissä suomalainen sarjakuva menestyy ulkomaista paremmin, vaikka se on edelleen massatuotteita kalliimpaa.

– Meillä on _Viivi ja Wagner _ja _Fingerpori _sen takia, että lehdet ovat valmiita maksamaan kotimaisesta enemmän kuin ulkomaisesta. Sarjakuvista on tullut arvokasta sanomalehdille. Ne ovat valmiita maksamaan, koska suomalaiset sarjakuvat on huomattu suosituiksi, Römpötti sanoo.

Suurin muutos sarjakuvan kentällä on kuitenkin ollut naistekijöiden esiinmarssi. Siinä missä 1950-luvulla käskettiin piirtämään tyttöjä, on nuoren polven tekijöistä nyt suurin osa naisia.

Milla Paloniemen luoma "Kiroileva siili".
Milla Paloniemen luoma "Kiroileva siili".Yle

– Kirjassamme esitellyistä taiteilijoista viisi ensimmäistä on miehiä ja kolme viimeistä naisia, Römpötti kehuu.

Nauru parantaa menestystä

Kaikkia Hittiparaati-kirjan esittelemiä menestystarinoita yhdistää huumori.

– Kaikki kaupalliset menestykset ovat olleet huumorisarjakuvia. Esimerkiksi jopa Mämmilä, joka oli koko kansan juttu oli vakavasta sisällöstään huolimatta huumorisarjakuva, Römpötti sanoo.

Myös Veikko Savolainen kokee aikojen muuttuneen sarjakuvantekijöille paljon paremmaksi.

Tällä hetkellä sarjakuvantekijöitäkin on yli sata. Kun aloitin, meitä ei ollut kuin muutama hassu. Nyt löytyy jo Suomestakin sellaisia tekijöitä, että minä rupeen jo kattoo, että hitto soikoon, en minä osaisi tehdä tuollaista.

Kotimaisten sarjakuvajulkaisujen hylly Helsingin Sarjakuvakeskuksessa.
Kotimaisten sarjakuvajulkaisujen hylly Helsingin Sarjakuvakeskuksessa.Yle