Ruandan kansanmurhan alkamisesta 20 vuotta – sadan päivän verilöylyssä tapettiin 800 000 ihmistä

Ruandan pääkaupungissa Kigalissa järjestetään tänään suuri muistojuhla. Murhaamiseen vuonna 1994 osallistunut Emmanuel Ndayisaba muistelee vain ensimmäisten uhrien tappamisen tuntuneen pahalta. Verilöylyssä suuren määrän sukulaisiaan, oman lapsensa ja oikean kätensä menettänyt Alice Mukarurinda on antanut anteeksi.

Ulkomaat
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja Ruandan Presidentti Paul Kagame tapasivat presidentin kansliassa 7. huhtikuuta 2014.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja Ruandan Presidentti Paul Kagame tapasivat presidentin kansliassa 7. huhtikuuta 2014.Evan Schneider / YK / EPA

Ruandassa hiljennytään tänään maanantaina muistamaan 20 vuotta sitten alkanutta kansanmurhaa. Ainakin 800 000 ihmistä tapettiin sata päivää kestäneessä silmittömässä verilöylyssä. Uhrit olivat suurimmaksi osaksi tutseja ja maltillisia hutuja.

Kokonaisia perheitä teurastettiin viidakkoveitsillä, ja tappamista lietsottiin muun muassa radiolähetyksissä. Murhaaminen alkoi sen jälkeen, kun presidentti Juvenal Habyarimanaa kuljettanut lentokone ammuttiin alas.

Ruandan pääkaupungissa Kigalissa järjestetään tänään suuri muistojuhla, johon osallistuu muun muassa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon. Presidentti Paul Kagame sytyttää juhlassa sata päivää palavan muistotulen. Presidentti sytyttää tulen liekillä, joka on kiertänyt kolmen kuukauden ajan kylästä toiseen eri puolilla Ruandaa.

– Ruandan tapahtumien julmuus järkyttää edelleen. Keskimäärin 10 000 ihmistä päivässä tapettiin päivä toisensa jälkeen kolmen kuukauden ajan, YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon sanoi julkaisemassaan lausunnossa.

YK:ta on arvosteltu kovin sanoin siitä, ettei se vuonna 1994 tehnyt riittävästi kansanmurhan pysäyttämiseksi.

"Ensimmäisen perheen tappaminen tuntui pahalta"

Tutsien murhaamiseen osallistunut Emmanuel Ndayisaba muistelee, kuinka paikalliset hutujohtajat määräsivät hänet 20 vuotta sitten murhaamaan tutseja viidakkoveitsellä. Tutsiperheen asuttamaan taloon viety Ndayisaba tappoi ensimmäiseksi 14 ihmistä.

– Ensimmäisen perheen tappaminen tuntui pahalta, mutta sitten totuin siihen. Meille kerrottiin, että tutsit ovat pahoja. Ensimmäisen perheen jälkeen tunsin, että tapan vihollisiamme, Ndayisaba kuvailee ajatuksiaan.

Yksi Emmanuel Ndayisaban uhreista on Alice Mukarurinda, joka menetti verilöylyssä suuren määrän sukulaisiaan, oman lapsensa ja oikean kätensä. Mukarurinda selvisi hengissä vain täpärästi, mutta on antanut Ndayisaballe anteeksi ja työskentelee nyt yhdessä tämän kanssa väkivaltaisuuksien uhreille asuntoja rakentavassa järjestössä.

– Raamatussa sanotaan, että sinun pitää antaa anteeksi, Mukarurinda perustelee sitä, miksi antoi anteeksi polvillaan anteeksiantoa anoneelle Ndayisaballe, joka armahdettiin kuuden vuoden vankilatuomion jälkeen vuonna 2003.

Mukarurinda kertoo miettineensä anteeksiantamista kaksi viikkoa yhdessä miehensä kanssa.

Lähteet: AFP, AP