Työttömien yhdistys Suolahdessa täyttää 20 vuotta - tarve vuosien varrella lisääntynyt

Aihetta suurempaan juhlaan ei ole, mutta tapaus huomioidaan yhdistyksen järjestämällä toiminnallisella teemaviikolla.

Suolahti
Suolahden työttömät ry täytti 20 vuotta.
Ville Airaksinen / Yle

Alkavan syntymäpäiväviikon kunniaksi tarjoillaan maanantaina hernekeittoa Kansantalolla. Kaikkiaan soppaa valmistetaan neljä suurta kattilallista. Lisäksi tarjolla on pannukakkua ja makkaraa.

- Tavoite on, että 150 ihmistä kävisi hernerokkaa syömässä. Paljon ovat ihmiset kyselleet tapahtumasta, lisäksi olemme netin kautta tiedottaneet, kertoo Suolahden työttömien yhdistyksen puheenjohtaja Marketta Lehtinen.

Varsinaisesti syntymäpäivää ei juhlita. Enemmänkin toiveissa olisi, että yhdistystä ei tarvittaisi.

- Yhdistys käynnistyi aikanaan ihmisten tarpeista. Lähdimme silloin tekemään töitä sen eteen, että ihmiset saisivat työtä, josta maksetaan palkkaa. Kuitenkin tämä mennyt 20 vuotta on ollut kehityksessä alaspäin menoa, kertoo työnohjaaja Sirpa Martins Suolahden työttömät ry:stä.

Yhdistys onkin tällä hetkellä tarpeellisempi kuin perustamisvaiheessa.

- Palkitsevaa on tehdä tätä työtä. Silloin kun maailma on muuten hullu, pitää olla joku paikka missä vaihtaa ajatuksia ja miettiä yhteisiä tavoitteita, Martins sanoo.

Myös yhdistyksen puheenjohtaja Lehtinen painottaa, että nyt eletään paljon kovempia aikoja kuin 20 vuotta sitten.

- Ihmisten pitää olla tosi skarppeina ja hakeutua toisten seuraan. Täältä yhdistyksestä löytyy mielekästä tekemistä, joten tervetuloa vapaaehtoistyöhön.

Lehtinen itse on tehnyt vapaaehtoistyötä parikymmentä vuotta. Voimaa tekemiseen tulee siitä, että näkee työnsä tuloksen.

- Se kun pystyy ihmistä auttamaan. Silloin tuntee itsekin olevansa tarpeellinen.

Suolahden työttömät auttoivat viime kesänä palkkakiistojen vuoksi vaikeuksiin joutuneita, Thaimaasta tulleita marjanpoimijoita.

- Ihmiset lähtevät toiselta puolelta maapalloa keräämään leivän murusia. Sitten kävi kuinka kävi, ja työnantaja irtisanoutuu kaikesta vastuusta. Se oli viimeinen pisara, että heidät heitettiin taivasalle. Me olimme lähin paikka, joten oli päivänselvää, että lähdettiin auttamaan, Marketta Lehtinen muistelee.