Sankarivainajia etsitään itärajan takana nyt mies mieheltä

Savonlinnalainen Ismo Mikkonen on omistautunut viime sodissa rajan taakse jääneiden kaatuneiden etsintään. Kahdenkymmenen vuoden aikana hän on tehnyt noin viisisataa etsintämatkaa Karjalaan. Pisimmillään yhden ihmisen lopullisen kohtalon selvittäminen voi viedä kymmenenkin vuotta.

Kotimaa
Ismo Mikkonen Ruskealassa
Ismo Mikkonen on kolunnut Karjalan korpia ja taistelupaikkoja jo parikymmentä vuotta. Tässä taustalla Ruskealan kylää.Pekka Sivukari / Yle

Eläkkeellä olevalla Ismo Mikkoselle jokaisen nykyisen itärajan taakse jääneen kaatuneen kohtalo on haaste. Kahdenkymmenen vuoden aikana hän on etsinyt ja löytänyt sankarivainajia. Jotkut ovat löytyneet helpommin, toiset taas vaativat pitkäaikaistakin selvitystyötä ja useita etsintämatkoja, kertoo Ismo Mikkonen.

– Mieleeni tulee viime ajoilta lieksalaisen Erkki Turusen kohtalon selvittäminen. Kymmenisen vuotta etsin hänen jäänteitään. Lopulta löysin hänet Käsnäselän ja Kolatselän läheltä, aivan entisen valtakunnan rajalinjan tuntumasta suuren kuusenkannon luota.

Lieksalaissotilaan jäljille Mikkonen pääsi veteraani- ja arkistotietojen lisäksi omien päätelmiensä avulla. Erkki Turunen pääsi lopulta kotikaupunkinsa sankarivainajien joukkoon viime keväänä.

Metalli-ilmaisin ja taustatiedot tärkeitä

Ismo Mikkonen kertoo, että metallinilmaisin on tärkeä apuväline sankarivainajien löytämisessä. Vainajien läheisyydessä voi olla vyön solkia ja muita metallisia tarve-esineitä. Myös patruunat antavat vihjeitä:

Jos kaivauksesta löytyy hylsyjä, niin silloin katsomme hylsyn pohjasta merkintöjä

Ismo Mikkonen

– Jos kaivauksesta löytyy hylsyjä, niin silloin katsomme hylsyn pohjasta merkintöjä, jotka voivat vahvistaa, että paikalla on käytetty suomalaisten käyttämiä aseita.

– Vuosien myötä tässä on myös oppinut sen, että jos paikalla on kaivauduttu poteroihin, niin poteron malli voi kertoa, onko kyse suomalaisten vai neuvostoliittolaisten asemista, kertoo Mikkonen.

Joskus taistelupaikoilla on Mikkosen mukaan kuljettava kannolta kannolle, koska sotilas taistelutilanteessa etsiytyy esimerkiksi puun antamaan suojaan. Etsintätyötä on helpottanut tietokantoihin pääsy kotitietokoneilta. Vielä 1990-luvulla piti matkustaa Helsingissä sijaitseviin arkistoihin.

Savonlinnalainen Ismo Mikkonen on etsinyt vapaaehtoisena eri aselajien vainajia. Hän on ollut muun muassa etsimässä kolmen lentäjän luita, vaikka pääosa etsittävistä onkin kuulunut jalkaväkeen.

Sankarivainajien etsintä luvanvaraista

Sodassa kaatuneiden etsintä ja palautus kotimaihinsa perustuu Suomen ja Venäjän vuonna 1992 solmimaanvaltiosopimukseen (siirryt toiseen palveluun). Sopimuksessa määritellään tarkkaan, millä edellytyksissä etsintätöitä saa tehdä ja vainajien jäännöksiä siirtää kotimaihinsa (Suomi/Neuvostoliitto).

– Kun menen sitten itsen etsintätöihin, niin silloin minulla lisäksi lupa Moskovasta, asianomaisen järjestön johdolta. Lisäksi ilmoittaudun paikallisviranomaisille, lisää Mikkonen.

Löydetyn sankarivainajan jäämistö voidaan saada Suomeen jo saman vuoden aikana, mutta DNA-tutkimukset

Kun menen sitten itsen etsintätöihin, niin silloin minulla lisäksi lupa Moskovasta

Ismo Mikkonen

Suomessa voivat viedä kahdesta kolmeen vuotta, ennen kuin asia on lopullisesti ratkennut. Ismo Mikkonen kertoo, että vasta sen jälkeenSotavainajien muiston vaalimisyhdistys (siirryt toiseen palveluun)luovuttaa vainajan jäännökset omaisille. Yhdistyksen mukaan kentälle jääneiden suomalaisten sotilaiden jäänteiden etsinnöissä on vuosina 1992-2013 löydetty ja palautettu Suomeen haudattaviksi noin 1150 sotilaan jäänteet.

Juttua tehtäessä Karjalan tasavallan Ruskealassa oli Ismo Mikkonen jälleen yhdellä matkallaan. Tuolloin matka suuntautui Laatokan koillisrannalla sijaitsevaan Viteleeseen.