1. yle.fi
  2. Uutiset

Professori Liisa Karlsson: Kuuntelemmeko todella toisiamme? Kuuntelemmeko lapsia ja nuoria?

Kuuntelulla on yllättävän suuri merkitys ihmiselle. Se on yksi oleellisimmista tavoista rakentaa käsitystä itsestä, siitä, millainen minä olen, kirjoittaa Itä-Suomen yliopiston professori Liisa Karlsson.

ilmiöt

Kuulluksi tuleminen on tärkeää kaikille ihmisille. Kun toinen kuuntelee, on hän kiinnostunut kertojan ajatuksista. Näin kuuntelija kertoo, että hän arvostaa kertojaa ja että häntä kannattaa kuunnella.

Kuuntelulla on yllättävän suuri merkitys ihmiselle. Se on yksi oleellisimmista tavoista rakentaa käsitystä itsestä, siitä, millainen minä olen. Kuuntelemisen kautta muodostuu käsitys siitä, onko minulla jotakin sanottavaa, otetaanko minut vakavasti ja osaanko kertoa sellaista, joka kiinnostaa muita.

Mutta kuuntelemmeko todella toisiamme? Kuuntelemmeko lapsia ja nuoria?

Usein huomaa, että kuuntelija kuuntelee toisen sanomisista vain sen, mitä hän haluaa itse tietää. Kuuntelija haluaa silloin vahvistusta oikeastaan omille ajatuksilleen. Tai siten hän odottaa, että toinen lopettaa, jotta saisi kertoa oman näkemyksensä.

Yllättävän usein unohtuu se, mitä toinen haluaa kertoa. Toisinaan unohtuu kuuntelu ihan kokonaan. Tutkimus on osoittanut, että vielä harvemmin asetumme kuuntelemaan sitä, mitä lapsi viestittää.

Kertominen ja syväkuuntelu luo tilaa lapsen ja aikuisen välille

Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimus- ja kehittämishankkeessamme Lapset kertovat hyvinvoinnistaan - kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluville! olemme paneutuneet näihin kysymyksiin.

Olemme kehitellet lapsinäkökulmaisia lähestymistapoja kuunteluun ja kerrontaan eli erilaisia tapoja luoda tilaa kertomiselle ja kuuntelulle lasten ja aikuisten välille. Menetelmiä ovat olleet muun muassa sadutus, tarinasäveltäminen, sekä lapset luokan päiväkirjan pitäjinä. Kertominen on ollut mahdollista myös esimerkiksi sävelillä ja toiminnalla.

Kertomisen ja ”syväkuuntelun” kautta ovat lapset ja nuoret sekä aikuiset saaneet kertoa henkilölle, joka on kiinnostunut ja osoittaa sen hyvin konkreettisesti. Samoin on saatu paljon uutta tietoa lapsilta ja nuorilta.

Lapsinäkökulmaisessa tutkimuksessa emme oleta että pääsisimme “lapsen pään sisään”. Kuitenkin pidämme tärkeänä keskittyä juuri siihen, mitä lapset nostavat esiin. Tällä tavoin tutkimiseen sisältyy pyrkimys ymmärtää lasta, lapsuutta ja yhteisöä sekä yhteiskuntaa tässä ajassa.

Lapsi ymmärtää asioita omalla tavallaan

Tutkimusprojektissamme on tutkittu lasten näkökulmia kouluissa, päiväkodeissa, perheissä, terveydenhuollossa, terapiaprosesseissa, vastaanottokeskuksissa jne. Yhteinen havainto on, että lapset haluavat vaikuttaa asioihin ympärillään ja tulla kuulluksi. Lasten kertomuksissa ja toiminnassa tulee esiin lasten taito keskittyä nyt-hetkeen sekä kaverisuhteiden, huumorin, hauskuuden ja yhteisen ilon tärkeys. Lapset näyttävät olevan usein taitavia myös luomaan hyvinvointia yhteisöihinsä. Toisaalta kerrotaan myös vaikeista asioista kuten väkivallasta ja turvattomuudesta. Lasten tarinoissa vaikuttaisi olevan yhteisenä piirteenä vahva toiminnallisuus. Ongelmakohta pyritään myös monesti ratkaisemaan.

Lapset käsittelevät, huomioivat, työstävät ja ymmärtävät monia elämän ilmiöitä omalla tavallaan aikuisista huolimatta. Tutkimuksemme tuovat esiin myös lapsuuden moniulotteisuuden. Lapset voivat olla samanaikaisesti niin taitavia ja aktiivisia kuin haavoittuvia ja alistuviakin.

Mitä tapahtuu, jos tänään pysähtyisit ja keskittyisit todella kuuntelemaan lasta tai kohtaamaasi aikuista?

Liisa Karlsson kasvatustieteenprofessori Itä-Suomen yliopistosta
Liisa Karlsson

Liisa Karlsson

Kirjoittaja on kasvatustieteen, erityisesti kasvatuspsykologian, professori Itä-Suomen yliopistossa ja toimii yliopiston edustajana ”Lapset kertovat hyvinvoinnistaan - kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluville!” (siirryt toiseen palveluun)(TelLis) –tutkimushankkeessa. (siirryt toiseen palveluun)

_Kirjoitus on osa Yle Etelä-Savon Tiedonväärti-kolumnisarjaa. _

Lue seuraavaksi