Vaatelahjoituksista iso osa voi olla roskaa – oma riepu on usein turhan rakas

Hyväntekeväisyyskirpputorit elävät lahjoitusten varassa. Tulevan tavaran määrä jaksaakin hämmästyttää niiden ylläpitäjiä. Toisten saamista kuormista kuitenkin iso osa on myytäväksi kelpaamatonta. Romppeet kun näyttävät usein omaan silmään arvokkaammilta kuin toisten.

Kotimaa
Kuvassa pusseja kirpputorin portailla.
Kuvassa pusseja kirpputorin portailla.Sari Vähäsarja / Yle

Baptistien lähetyskirpputorin portaille Kokkolassa kertyy keskimäärin parikymmentä pussia tavaraa yössä. Joukossa on vaatteita, leluja, lamppuja – on jalkakylpy ja elokuvia. Kevätsiivous kiihdyttää taas tahtia.

– Nyt tulee suksia ja luistimia ja joulukoristeita kuusia myöten, ynnää Kari Hujanen tuomisia tutkiessaan.

Tavaran joukossa on paljon hyvää ja puhdasta, jopa silitettyä vaatetta. Pesemään lajittelijat eivät lahjoituksia rupea, jollei kyseessä satu olemaan aivan erikoisen hieno vaate. 1000 säkkiä hyvää vaatetta menee vuodessa Viron venäläisille. Myymälästä taas ostetaan kuukaudessa noin 60 metriä vaatetta.

Silti suurin osa baptistikirpputorin saamasta lahjoitusvaatteesta – 70 prosenttia – menee polttoon tai kaatopaikalle. Osuus on ollut samoissa lukemissa jo pitkään. SPR Kirppiksellä Kokkolassa vaatteesta myyntiin kelpaamatonta on myös arviolta puolet.

Kari Hujanen tutkii kirpputorille tuotuja lahjoituksia.
Kari Hujanen tutkii kirpputorille tuotuja lahjoituksia.Sari Vähäsarja / Yle

Hylätyksi tulee rikkinäinen ja likainen tavara. Kirpputorilla uskotaan, etteivät ihmiset tuo retujakaan ilkeyttään, vaan aivan vilpittömin ajatuksin. Ongelman luo tietynlainen sokeus:

– Omat tavarat ovat jotenkin arvokkaita, niitä on pidetty ja niihin tulee suhde. Me katsomme eri näkökannalta: toinen katsoo, että kyllä tätä vielä käyttää vaikka se vähän repsottaa. Tosiasia on että ihmiset ostavat tänä päivänä vain hyvää, puhdasta vaatetta, sanoo myymäläpäällikkö Jukka Vuolaspuro.

Kaatopaikkakuormat tulevat yön hämärässä

Kahdesti kirpputorin portaiden eteen on yön aikana kipattu silkka kaatopaikkakuormakin. Lajittelu ja kuljetus oikeaan paikkaan vie porukalta tunteja. Silti mahdollisuutta jättää tavaraa portaille pidetään hyvänä, sillä se ei sido lahjoittajia kelloon.

Kameraakin on harkittu, mutta toistaiseksi lahjoitukset otetaan vastaan sokkona.

– Kerran avasin mustan jätesäkin ja siellä haisi kyllä selvä ihmisen kakka. Mutta niin on tapahtunut vain kerran, sanoo Kari Hujanen.

Silti vau-hetkiäkin tulee päivittäin:

– Tulee vanhaa Arabiaa, käyttämättömiä vaatteita ja kenkiä. Ja juuri tuli aivan uusi Matto-Mikko muoveissa, ihmettelee Hujanen ihmisten lahjoitusvalmiutta.

Silmä kehittyy kirpputorilla

Lajitteluryhmän tehtävä on seuloa, mitä annetaan eteenpäin, mikä on jätettä ja mitä kannattaa koettaa kaupitella.

Baptistiseurakunnan lähetyskirpputorin myymäläpäällikkö Jukka Vuolaspuro Kokkolasta.
Baptistiseurakunnan lähetyskirpputorin myymäläpäällikkö Jukka Vuolaspuro Kokkolasta.Sari Vähäsarja / Yle

– Tässä on tullut sellainen silmä, että mitä kannattaa laittaa myyntiin ja mitä ei. Se kehittyy muuten vain kirpputorilla työkokemuksen kautta, kehaisee Kari Hujanen.

Eniten liikkuu naisten ja lasten vaate. Tavaraa on kuitenkin laidasta laitaan, ja sen arvon määrittelyssä avuksi otetaan myös erilaiset nettisivustot. Toisaalta raja retron ja romun välillä on säilyvä, ja tilanne katsotaan aina erikseen. VHS-nauhureitakin kysytään yhä välillä, puhumattakaan vinyyleistä, jotka elävät uutta tulemistaan.

– Jauhelihaa ei ole toistaiseksi myyty, mutta melkein kaikkea muuta, nauraa Jukka Vuolaspuro.