Merikotkat veivät tutkijan kymmeneksi vuodeksi maastoon

Vaasalainen Juhani Koivusaari laskee viettäneensä kymmenisen vuotta maastossa. Koivusaari palkittiin keväällä pitkäjänteisestä työstään merikotkan hyväksi.

luonto
Juhani Koivusaari laskee viettäneensä yhteensä kymmenisen vuotta maastossa viime vuosikymmenten aikana.
Antti Haavisto/Yle

Birdlife Suomi myönsi keväällä vaasalaiselle Juhani Koivusaarelle kultaisen ansiomerkkinsä yli 40 vuotta kestäneestä työstä Merenkurkun saaristossa. Koivusaari on yksi Suomen merikotkatutkimuksen uranuurtajista ja toimii Merenkurkussa merikotkatyöryhmän aluevastaavana edelleen. Hän on myös yksi Merenkurkun Lintutieteellisen Yhdistyksen perustajajäsenistä.

– Olen tainnut päästä itseäni parempaan porukkaan, Juhani Koivusaari naurahtaa palkinnosta.

Kymmenen vuotta maastossa

Juhani Koivusaari kertoo innostuneensa Merenkurkun saaristosta jo 1960-luvun alussa.

– Riippuu vähän, mistä laskee, mutta vuonna 1961 kesäkuun ensimmäisenä päivänä pääsin saaristoon ensimmäisen kerran, ja siitä eteenpäin sitä on harrastettu, Koivusaari sanoo.

– Ehkä ensimmäinen havaintoni oli semmoinen rokotus, että kotka kiinnosti siitä eteenpäin sitten enemmänkin. Ensin se oli kuvaamista, sitten merikotkat alkoivat kiinnostaa muutenkin, Juhani Koivusaari jatkaa ja muistelee kuvanneensa ensimmäistä kertaa merikotkan pesällä vuonna 1964.

Maastossa liikkuminen on luontoharrastajalle arkipäivää edelleen.

– Kaverit kysyivät, paljonko minulla on maasto- ja havaintopäiviä. Tein 10-vuotisotannan ja laskin, että niitä tuli noin 3500 päivää eli yhteensä se on melkein kymmenen vuotta pusikossa, Juhani Koivusaari naurahtaa.

Tutkimushaaskalle jäitä myöten

Juhani Koivusaari on tutkinut ympäristömyrkkyjen vaikutuksia merikotkaan ja ollut kollegoineen aloittamassa merikotkien talviruokintaa. Talviruokinnan avulla linnuille oli tarjolla talvikuukausien aikana puhdasta ravintoa ja osa niistä saatiin näin luopumaan vaarallisesta muuttomatkasta.

– Tämä talvi meni pipariksi, kun ei jäätä tullut oikeastaan ollenkaan eikä ollut lunta. Ei ollut siis mahdollisuutta kuljettaa sikoja tutkimushaaskalle jääreitin päähän, Juhani Koivusaari sanoo.

Talvet eivät ole veljeksiä.

– Viime keväänä tutkimushaaskakautemme päättyi 19. huhtikuuta. Silloin tulin vielä itse haaskalta kelkan kanssa pois.

Aivan eri tilanne kuin nyt

Kun Koivusaari aloitteli merikotkatyötä 1960-luvulla, merikotkatilanne Suomessa oli toinen kuin nykyään.

Juhani Koivusaarelle Merenkurkku ja sen merikotkat ovat tuttuja.
Antti Haavisto/Yle

– Se oli aivan eri maailma. Jos kesän kulki kotkamaita tuolloin, oli hyvä, jos kerran pääsi linnun näkemään. Nuoria yksilöitä ei oikeastaan ollut, kun niitä ei syntynyt, Juhani Koivusaari muistelee.

– 1960-luvun ajan kehittyi tarve, onko kotkia ja jos on, niin missä ja pesivätkö ne. Aloimme selvittää ja 1970 saatiin mielestämme kohtuullisen luotettava tolkku siitä, että pesiviä pareja oli 12-13. Ne eivät kuitenkaan saaneet juurikaan poikasia tuolloin, vaikka yrittivät pesiä. 1975 oli pohjanoteeraus - nolla poikasta, Koivusaari kertoo.

Tilanne on muuttunut, sillä Koivusaaren mukaan merikotkat voivat etsiintyä nyt "melkein minne tahansa".

– Nyt niitä ei vielä kyllä näy, sillä niillä taitaa olla haudonta menossa. Uros yleensä vartioi sen aikana lähipuussa reviiriä. Täällä on pesimättömiä nuoria ikäluokkia paljon eli niiden näkeminen voisi olla mahdollista, Koivusaari arvelee, mutta kertoo samalla, että aurinkoisella säällä linnutkin harrastavat aurinkokylpyjen ottamista omassa rauhassaan.

Reput selässä

Vuonna 1999 Koivusaaren ryhmä otti käyttöön merikotkien selkään kiinnitettävät satelliittilähettimet. WWF:n repun sai selkäänsä neljä merikotkaa, jotka lähettävät paikannustietoja edelleen.

– Tämä oli yksi mahdollisuus seurata kotkien liikkeitä. Se liittyi tuulivoimarakentamisen buumiin ja siihen, että merikotkan todettiin olevan herkkä lentämään niiden lapoihin, Juhani Koivusaari kertoo.

– Tavoite oli, että näkisimme, miten laajasti poikaset liikkuvat ja miten laajentavat reviiriään ja esimerkiksi se, minne menevät talvehtimaan.

Birdlife Suomi kertoo merikotkan palanneen Suomen merialueille ja paikoin sisämaahankin pitkäjänteisen tutkimus- ja suojelutyön tuloksena. Juhani Koivusaari onkin kohtuullisen luottavainen merikotkan tulevaisuuden suhteen.

– Ennen tätä tuulimyllyhommaa ei ollut mitään erityistä uhkaa näköpiirissä. Nykyinen pesivä parimäärä on lähes 80. Nuorien ikäluokkien määrän arvioiminen on hankalaa, mutta jos viime kesänä Merenkurkussa syntyi vähintään 90 poikasta ja niiden kuolevuus on mitätöntä, Koivusaari pohdiskelee merikotkakannan määrää.

– Kaksi viimeistä vuosikymmentä on ollut juhlaa.