Grönlannin retkeilijä pakkaa ahkioonsa 80 kiloa muonaa sekä varusteita – ja aseen jääkarhujen varalle

Kun arktisissa olosuhteissa hiihdetään 600 kilometriä, jokainen mukaan pakattava tavara valitaan tarkasti. Turvaa tuovat hätälähetin ja satelliittipuhelin, jolla jäätiköltä saa tarvittaessa yhteyden ulkomaailmaan.

ilmiöt
Matias Utriainen vetää ahkiota.
Suomen talvi on tarjonnut hyvät olosuhteet vaellusharjoitteluun.Jaakko Heikka

Uteliaisuus ja rakkaus luontoon ovat jo monta kertaa saaneet hollolalaisen Matias Utriaisen pakkaamaan vaellustarvikkeensa ahkioon ja lähtemään reissuun, josta useimmat eivät edes osaa haaveilla.

Yksin hän ei sentään reissujaan tee, vaan mukana on vuosien takaa tuttu porukka. Tällä kertaa viiden henkilön joukko suuntaa kuukaudeksi Grönlantiin.

- Nelisen viikkoa siellä kuluu ja matkaa on kuutisen sataa kilometriä. Aiemmin Grönlannin ylittäneiden kilometrimäärät ovat heitelleet, Utriainen kertoo.

Ruokapuoli on kestopuheenaihe. Mitä sapuskaa kukakin ottaa, paljonko saa kaloreita, mitä ruuat painavat?

Matias Utriainen

Matkan pituus vaihtelee, sillä olosuhteiden muuttuessa kesken vaelluksen retkikunta saattaa joutua muuttamaan reittiään.

Utriaisen mukaan Grönlannissa vallitsee tässä vaiheessa vuotta varsin talvinen sää. Keväisestä Suomesta lähtevä viiden hengen retkiporukka voi kohdata jopa 20–30 asteen pakkasia.

Ennen reissua porukka on suunnitellut mukaan tarvittavat varusteet ja ruokapuolen huolellisesti. Kukin osallistuja vetää perässään kahta, vain aavistuksen pulkkaa järeämpää ahkiota, joihin on pakattu kaikki tarvittava.

Yhdellä ihmisellä on vedettävänään noin 80 kilon painolasti.

- Ruokapuoli on kestopuheenaihe. Mitä sapuskaa kukakin ottaa, paljonko saa kaloreita, mitä ruuat painavat? Se on jatkuva päänvaiva, Utriainen sanoo.

Porukalla on väliä

Kun hiihdettävää matkaa on satoja kilometrejä, mitään ylimääräistä ei kuljeteta mukana. Esimerkiksi juomavesi sulatetaan Grönlannissa retkikeittimellä lumesta ja jäästä.

Matias Utriainen arvioi, että vähäinen luppo-aika kuluukin pääasiassa vesiä sulatellessa.

- Kun on hiihtopäivän päätteeksi saanut vedet sulatettua ja ruuat syötyä, on jo nukkumaanmenoaika.

Matka mittaa myös retkikunnan yhteispeliä. Reissukaveria pitää sietää monta viikkoa eikä eripuralle ole sijaa. Utriainen kertookin, että nyt Grönlantiin lähtevä porukka on hitsautunut yhteen lukuisilla aiemmilla reissuilla.

- On tärkeää, että ihmiset ovat tuttuja. En voisi kuvitella lähteväni noin pitkäksi aikaa uppo-outoon porukkaan tai kaupalliseen retkikuntaan, missä ei tunne ketään.

Tietoliikenne pelaa

Pitkä hiihtomatka vaatii paitsi huolellista valmistautumista, myös turvallisuudesta huolehtimista. Grönlannissa vaellusporukka voi kohdata esimerkiksi jääkarhun.

Jos karhu tulee lähelle, on enemmän luottamusta hommaan, jos on ase mukana kuin että jos karhua rupeaa osoittelemaan lusikalla.

Matias Utriainen

Utriaisen mukaan todennäköisyys karhun näkemiseen on pieni, mutta varmuuden vuoksi he pakkaavat ahkioihinsa aseen.

- Ase kyllä painaa jonkin verran. Jos näkee karhun ja se tulee lähelle, on enemmän luottamusta hommaan, jos on ase mukana kuin että jos karhua rupeaa osoittelemaan lusikalla.

Vaikka olosuhteet ovat karut, retkikunta voi pitää jäätiköltä yhteyttä ulkomaailmaan. Loukkaantumisten ja hätätilanteiden varalle mukana ovat myös sateelliittipuhelin ja hätälähetin. Sähköpostiliikennekin kulkee.

Nykyaika mahdollistaa sen, että suomalaisten seikkailusta Grönlannin jäätiköillä kiinnostunut ulkopuolinenkin pysyy kärryillä matkan käänteistä retkikunnan blogia seuraamalla.