Hyppää sisältöön

Yllättävä havainto: Melulla voi olla yhteys myös diabetekseen

Melulle altistuu päivittäin edelleen noin miljoona ihmistä Suomessa, mutta sen terveysvaikutuksista tiedetään vielä vähän. Viitteitä on jopa melun ja diabeteksen yhteydestä. Melua voitaisiin vähentää tehokkaasti nopeusrajoituksilla, mutta eduskunnan liikennevaliokunta ei halunnut alentaa nopeuksia.

Kuva: Krista Karppinen / Yle

Melulle altistuminen vaikuttaa terveyteen monin, yllättävinkin tavoin. Itä-Suomen yliopiston tutkija Pekka Matilainen sai jo opinnäytetyössään viitteitä siitä, että diabeteksella ja melulla on yhteyttä toisiinsa.

Matilainen tutki melun vaikutusta raskauteen ja huomasi yllättäen, että melulle altistumisella oli samanlaisia vaikutuksia sikiöön kuin raskausajan diabeteksellä.

– Hypoteesi oli, että kun mennään tietylle melualueelle, raskaana olevien naisten stressitaso nousee ja se vaikuttaisi vauvan kasvuun niin, että ravinnonsaanti heikkenisi ja vauvan koko pienenisi. Kävikin päinvastoin: vauvat olivatkin isompikokoisia. Se viittaa sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin, Matilainen kertoo.

Muissakin tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia. Esimerkiksi muutama vuosi sitten tehdyn tanskalaistutkimuksen mukaan melulle altistuminen voi lisätä hiukan diabetekseen sairastumisen riskiä.

Toisessa tutkimuksessa selvisi, että unta tarvitsee häiritä vain kolmen yön ajan, kun vaikutus alkaa jo näkyä insuliiniherkkyydessä.

– Tässä tutkimuksessa unta häirittiin niin, että niin sanottu hidasaaltouni keskeytettiin. Muutamassa yössä se aiheutti metabolista oireyhtymää muistuttavan tilan. Siitä kuitenkin toipui. Mutta kysymys kuuluu, miten käy, jos unta häiritsevälle melulle altistuu vuosia? Matilainen kysyy.

Melu voi myös tappaa. Melun aiheuttama stressireaktio muun muassa nostaa verenpainetta ja stressihormonipitoisuuksia sekä kiihdyttää sydämen sykettä. Pitkäaikainen melu altistaa myös sydäninfarktille.

Melusta tekeillä useita tutkimuksia

Väitöskirjassaan Matilainen tutkii lääkkeiden käytön ja yhdyskuntamelun välistä yhteyttä. Tutkimuksessa pyritään selvittämään yöaikaisen melun vaikutuksia terveyteen.

– Kelan lääkeainerekisteristähän löytyvät kaikki reseptilääkkeet. Selvitän siis, miten lääkeaineiden käyttö sijoittuu melukartalle. Tutkimus on vasta alkutekijöissään. Pari vuotta tässä ainakin menee ennen kuin tuloksia saadaan, Matilainen sanoo.

Liikennevaliokunnassa nopeuden alentamisista keskusteltiin, mutta rajoituksia ei koettu tarpeellisiksi.

Ari Saarinen

Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on tekeillä useita tutkimuksia melun terveysvaikutuksista.  Muun muassa Kuopiossa tutkitaan melun vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin.

Pitkäkestoisen melualtistuksen arvellaan olevan yhteydessä masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen, mutta toistaiseksi melun ja psyykkisten sairauksien välisiä yhteyksiä on tutkittu vielä hyvin vähän.

– Henkinen hyvinvointi on määritelmänä laaja ja se kattaa kaiken lievästä melusta häiriintymisestä vakaviin mielenterveyden häiriöihin, mikä vaikeuttaa ongelman yleisyyden arviointia, THL:n ympäristöosaston tutkija Anu Turunen kertoo.

Melu on ei-toivottua ääntä, joka koetaan epämiellyttävänä, häiritsevänä, odottamattomana tai joka on kuulolle haitallista.

"Rajoituksia ei koettu tarpeellisiksi"

Häiritsevä melu koskee suurta joukkoa ihmisiä. Ohjearvot ylittävälle ulkomelulle altistuu Suomessa noin 900 000–1 000 000 asukasta. Päiväsaikaan raja on ulkona 55 desibeliä ja yöaikaan 50 desibeliä.

Päiväsajan raja esimerkiksi vastaa Matilaisen mukaan parin metrin päästä kuuluvaa puheääntä.

– Se tarkoittaa siis päivittäistä keskiääntä, joskus on hiljaisia, joskus äänekkäämpiä hetkiä. Mutta kuvittelepa, että joku kälättäisiä koko ajan lähelläsi, joskus huutaisi ja joskus hetkeksi hiljenisi, mutta aloittaisi taas uudestaan. Miltä se tuntuisi? Hulluksihan siinä tulee, Matilainen toteaa.

Vaikka melun haittavaikutukset tunnustetaan, melulle altistumista ei ole saatu vähennettyä. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä todetaan, että melulle altistuneiden määrää pitäisi saada vähennettyä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla 2000-luvun alun tasosta.

Muutamassa yössä unen häirintä aiheutti metabolista oireyhtymää muistuttavan tilan.

Pekka Matilainen

Nyt näyttää siltä, että tavoitetta ei saavuteta.

– Periaatepäätöshän ei sido mihinkään. Siihen, ettei asia ole parantunut, on monta syytä. Esimerkiksi asuinalueita on kaavoitettu lähemmäs melualueita, ympäristöneuvos Ari Saarinen ympäristöministeriöstä kertoo.

Saarinen on mukana meluntorjunnan toteutumista selvittäneessä työryhmässä. Ryhmä esittää raportissaan yksinkertaisia ja edullisia keinoja meluntorjuntaan kuten meluvalleja, hiljaisempia renkaita ja tienpäällysteitä sekä alempia nopeusrajoituksia.

Koska tieliikenne on selvästi suurin melunaiheuttaja, meluntorjunnan keinot liittyvät suurimmaksi osaksi liikenteeseen.

– Hiljaisemmilla nopeuksilla päästövaikutuksetkin vähenisivät, mutta asia on herkkä. Liikennevaliokunnassa nopeuden alentamisista keskusteltiin, mutta rajoituksia ei koettu tarpeellisiksi, Saarinen sanoo.

Liikenteen melua siedetään

Tutkija Pekka Matilaisen mukaan autojen melu vähenisi, jos ne tehtäisiin pienemmiksi ja kevyemmiksi, eikä turvallisuuskaan tästä kärsisi. Myös sähköautot ovat hiljaisia.

Mutta kuvittelepa, että joku kälättäisiä koko ajan lähelläsi. Hulluksihan siinä tulee.

Pekka Matilainen

– Hiukkaspäästötkin olisivat kevyissä autoissa isompia autoja pienemmät. Autoteollisuus ei tähän suostu, koska se haluaa myydä rautaa.

Saarisen mukaan autoteollisuus on jo valjastettu mukaan meluhaittojen torjuntaan. Euroopan unionilla on autonrenkaisiin liittyvä direktiivi, jossa huomioidaan myös renkaiden äänekkyys.

Suhtautuminen teollisuuden ja autojen aiheuttamaan meluun on kuitenkin Saarisen mukaan ristiriitainen.

– Silloin kun uutta teollisuuslaitosta perustetaan, ollaan hyvinkin tiukkoja melun suhteen, vaikka vain hyvin pieni osa ihmisistä kärsii teollisuuden melusta. Autojen melua taas siedetään. Kun Tekniikan maailma kirjoittaa uudesta autosta, melusta puhutaan vain kuskin näkökulmasta eli siitä kuinka meluista auton sisäpuolella on, Saarinen kummastelee.

.
.