"Mieli virkistyy metsäautotien varrella muutamassa minuutissa"

Tietty paikka, musiikkikappale tai taideteos voi puhdistaa mielen rankalla hetkellä. Veteliläinen Kirsti Taipale-Koukkulalle se löytyy metsänreunalta. Paikka puhdistaa mielen, vaikka pelko karhuista hiipii aina takaraivoon.

luonto
Kuvassa Kirsti Taipale-Koukkula metsässä.
Raila Paavola / Yle

Kirsti Taipale-Koukkula ajaa metsäautotien reunaan. Hän nousee autosta ja suuntaa katseensa vanhoihin puihin, joiden välistä pilkottaa aurinko ja vähän kauempana kallio. Korviin kantautuu vain tuulen huminaa ja muita metsän ääniä. Hän ei koskaan istu alas.

– Tulen tänne aina, kun haluan rauhoittua ja irrottautua arjesta. Tämä on ikään kuin pakopaikka, joka antaa mutta ei ota mitään.

– Ei ole vaatimuksia tai paineita – sillä on ihmeellinen psykologinen vaikutus.

Paikka liittyy jo perinteisiin, sillä Taipale-Koukkula käy siellä aina esimerkiksi itsenäisyyspäivänä. Henkisen ravinnon lisäksi paikasta saa myös muun muassa mustikoita ja suppilovahveroita. Ennen kaikkea paikka on kuitenkin eräänlainen mielenmaisema, josta hän on kehittänyt niin runonparsia kuin maalauksia.

– Mieleni virkistyy täällä jo muutamassa minuutissa, kun katselen maisemia. Sen lisäksi myös kuuntelen tarkasti ja pelkään karhuja, Taipale-Koukkula naurahtaa.

Paikka on tuttu myös lapsuudesta, jolloin erityisesti kalliot houkuttelivat.

– Hiihdin lapsena Valkiakallion huipulle rekitietä pitkin. Paikalla on minulle historiallista merkitystä siksikin, koska tämä on isoisäni aikaista metsää.

Metsä muistuttaa Taipale-Koukkulaa siitä, kuinka ennen selvittiin suurista haasteista kuten sodista.

– Minun tavallinen elämäni ei edes ole erityisen hankalaa, mutta toki kaikkien elämässä tapahtuu isoja asioita. Täällä tulee sellainen olo, että kaikesta pitää selvitä.