Venerouvan kotiinpaluu ja uusi elämä

Liki 70-vuotias s/y Henrietta on purjehtinut monilla vesillä. Eläkeikään ehtinyt purjevene on nyt palannut kotiin Pietarsaareen, synnyintelakalle. Tämä kevät tuo mukanaan paljon perusteellisemman remontin kuin lakkapinnan raaputuksen. Luvassa on täydellinen restaurointi. Työtä tukee museovirasto.

veneet
Kuvassa valurautainen purjeveneen köli
Kalle Niskala / Yle
Kuvassa mies purjeveneen rakenteilla olevan rungon sisällä
Jan Backman Henriettan riisutun rungon sisällä. Kuvassa näkyvät kaaret ovat pääosin säilyneet ehjinä.

Venemestari Jan Backman sivelee 10-metrisen puuveneen rosoisia kylkiä. Hän aikoo tehdä suuren työn ja kunnostaa vuonna 1947 rakennetun veneen lähes alkuperäiseen asuunsa.

Vene purjehti liki 70 vuotta sitten pois Jakobstads Båtvarvin telakalta, upouutena. Sen oli suunnitellut Pohjoismaissa mainetta niittänyt Knud H. Reimers omaan käyttöönsä.

Vene osaaviin käsiin

Rannikkopurjehtijan viimeisimmät omistajat löytyivät Helsingistä. Omistajaperhe halusi lahjoittaa pietarsaarelaiselle venemestari Jan Backmanille Henriettan ilmaiseksi. Perhe tiesi, että vuosikausia puuveneitä rakentanut mies jos kuka osaisi kunnostaa arvoveneen asiantuntevasti.

Edullisesta tarjouksesta huolimatta Jan Backman joutui pitkään miettimään, ottaako lahjoitusta vastaan vai ei. Lahja ei nimittäin tulisi halvaksi. Puuvene kaipasi kunnon restaurointia, mistä ei millään kymppitonnilla selviäisi.

Jan Backman päätti lopulta, että Henrietta pitää hakea takaisin synnyintelakalle. Hän haki museovirastolta avustusta veneen rungon ja takilan remonttiin. Rahaa tuli 37 000 euroa, puolet anotusta summasta.

Nuorena purjehdin nykyaikaisilla veneillä ja haaveilin kosterimallisesta puuveneestä. Täällä se nyt on, mutta siinä kesti 30 vuotta.

venemestari Jan Backman

Venemestari kokee vieläkin hetkiä, jolloin Henriettan kunnostus ei tunnu maailman parhaalta idealta. Päätökseen vaikutti vanha nuoruuden unelma.

– Nuorena purjehdin nykyaikaisilla veneillä ja haaveilin kosterimallisesta puuveneestä. Täällä se nyt on, mutta siinä kesti 30 vuotta. Kai se oli tarkoitettu, naurahtaa Jan Backman.

Henriettan kunnostuslista on pitkä: köli, takila, kaaret, sisustus, kajuutta. Silti vanha rouva saa venemestarilta kiitosta. Kunnostuksen tarkoitus on säilyttäminen, ei uusiminen.

– Se on suhteellisen hyvässä kunnossa ikäisekseen. Laudoitus on ok, vain muutaman laudan joutuu vaihtamaan. Tarkoitus on, että alkuperäisestä jää jäljelle melkein kaikki. Minä säästän vanhaa niin paljon kuin vain on mahdollista.

Nopea, mutta rauhallinen

Jan Backmanin nuoruuden haave on purjehdittaessa sellainen, joka sopii miehen tämänhetkiseen mielenlaatuun.

– Henrietta on nopea vene, mutta rauhallinen, sehän on pitkäkölinen. Se on lisäksi aika kapea ja painava, 5500kg, mikä antaa liikkeisiin rauhallisuutta. Se on kuin vanha työhevonen. Se menee nätisti eteenpäin. Kovasti ei tarvitse ohjata, naurahtaa Backman.

Uusi omistaja lähtisi tietysti mielellään heti Henriettalla merille, kun ilmat sallivat. Se ei kuitenkaan onnistu lähiaikoina. Vene on aika lailla riisuttu korjauksia varten. Jopa köli seisoo irrotettuna tukien varassa.

Backman toteaa, että "vene on silloin valmis, kun se on valmis". Aikaisintaan Henrietta on valmis vuoden päästä. Veneenrakentajalla on telakallaan työn alla muitakin veneitä. Tilaustöitä, joista saa voita leivän päälle.

Merelle rauhoittumaan

Restauroinnin jälkeen Henrietta saattaa saada kannelleen uutta vipinää.

Uusi omistaja on kiinnostunut downshiftaamisesta, mietiskelystä ja rauhoittumisesta. Tätä ajatusmaailmaa hän haluaisi mielellään jakaa muillekin, Henrietta apunaan.

– Toivon, että muutkin saavat hyötyä tästä hienosta veneestä. Minä voisin viedä ihmisiä merelle rauhoittumaan. Minun mielestäni tällä hetkellä maailmassa on vähän liian kova vauhti. Merellä joutuu pysähtymään, valottaa Backman visiotaan.