Koe uusi yle.fi

Kaikilla eliöillä on elämisen oikeus

Vaikka emme tiedä mikä tarkoitus jollain eliöllä on, sillä on Anni Kytömäen mielestä kuitenkin elämisen oikeus.

kirjallisuus
Anni Kytömäki
Kirjallisuustoimittajamme Nadja ja Seppo kehuvat tämän kertaista aamun kirjaa yhdeksi kevään hienoimmista. Aika hyvin esikoisromaanilta. Vieraana Kultarinnan kirjoittanut Anni Kytömäki.

Esikoiskirjailija ja luontokartoittaja Anni Kytömäki sanoo halunneensa kirjoittaa luonnonsuojelusta, koska jo 1920-luvulla Akseli Gallen-Kallela ja monet suurista kultakauden mestareista puhuivat luonnon puolesta ja kauhistelivat avohakkuita.

Päähenkilö Erikin hahmo lähti siitä, kun luin Suomen ensimmäisen luonnonsuojeluvalvojan Rolf Palmgrenin kirjan Luonnonsuojelu ja kulttuuri. Siinä käytettiin hyvinkin kärkeviä ilmaisuja luonnonsuojelun puolesta. Pääasiallisina tavoitteina siihen aikaan oli, että saataisiin ensimmäisiä kansallispuistoja. Samaan aikaan metsäteollisuus nousi ja kaupunkeja rakennettiin, mutta oli myös ihmisiä, jotka halusivat laittaa kapuloita rattaisiin, sanoo Kytömäki.

Romaanin tärkein päähenkilö on metsä. Se on myös turvapaikka, jota ihminen toimillaan uhkaa. Tässä kirjassa ihminen ei ole eläin muiden eläinlajien joukossa, vaan eliö luonnon kiertokulussa. Kultarinta on voimakkaasti ekologinen romaani.

Kytömäki ei halunnut kirjoittaa yhtäkään taistelukuvausta sisällissodan v. 1918 tapahtumista. Hän kirjoitti tarinaan ihmisistä, joilla oli mahdollisuus valita, ja he eivät halunneet valita väriä.

Teos alkaa vuodesta 1903 ja päättyy vuoteen 1937. Metsän lisäksi päähenkilöitä ovat varakas Erik ja hänen työläisvaimonsa Lidia, näiden tytär Malla sekä tämän rakastettu punaorpo Joel. Anni Kytömäki on luonut lisäksi hyvin eläviä sivuhenkilöitä, jotka poikkeuksellisen taitavasti motivoivat päähenkilöiden toimintaa. Romaani sijoittuu Helsinkiin, maaseudulle ja luontoon, erityisesti metsään.

Kultarinnan 644 sivua vievät lukijan huikaisevan kauniin tarinan pariin. Esikoisromaani pysyy hyvin kasassa. Siinä ei ole mitään liikaa, vaan kaikki pienimmätkin asiat ja kohtaukset ovat hyvin tarkkaan mietittyjä. Anni Kytömäen kieli on harvinaisen kaunista.