Ravitsemuksen professori vaatii vanhempia ottamaan vastuun: "Lapsi ei voi määrätä, mitä syödään"

Vanhempien tulisi opettaa lapsi oikeille elintavoille mahdollisimman varhain, sanoo genomisen ravitsemuksen professori Raija Tahvonen. Kun lasta ei totuteta syömään herkkuja ja roskaruokaa, ei hän niitä osaa kaivatakaan.

Kotimaa
Lapsi syö pizzaa
Professori Raija Tahvonen muistuttaa, että aikuiset ovat vastuussa lasten elintavoista. Kuuntele professorin haastattelu klikkaamalla kuvaa.

Luotettavaa ja tutkittua tietoa siitä, millaisilla elämäntavoilla ihminen eläisi mahdollisimman terveellisen ja pitkän elämän, on tänä päivänä enemmän kuin koskaan.

Genomisen ravitsemuksen professori Raija Tahvonen on kuitenkin huolissaan liian vähän liikkuvista ja lihavista suomalaislapsista. Hän hämmästelee, miksi kaikki vanhemmat eivät tunnu piittaavan omien lastensa elämäntavoista.

– Lapset laitetaan aamulla rattaisiin ja työnnetään ne hoitopaikkaan sen sijaan, että annettaisiin niiden itse kävellä. Lapset eivät saa tulla laittamaan äidin kanssa ruokaa, kun ruoanlaitosta pitää selvitä muutamassa minuutissa. Niille lyödään iPad kouraan, että katso tuosta Muumeja, Tahvonen listaa.

– Silloin ennen vanhaan, kun minä kävin koulua, ei koko koulussa ollut yhtään lihavaa lasta. Nyt ekaluokkalaisista jopa joka viides on vähintään liikapainoinen jollei lihava, riippuen asuinpaikkakunnasta.

Jälkiruoaksi hedelmä

Viime vuosina lasten paino-ongelmista on keskusteltu, mutta Tahvonen myöntää asiaan liittyvän mielenkiintoisen ilmiön: vanhemmat eivät aina näe lapsensa lihavuutta. Myös lihavuuteen puuttuminen voi olla vaikeaa, sillä lasta ei haluta ajaa myöskään syömättömyyden suuntaan.

Ennen vanhaan 0,33 litran limppari oli ainoa koko. Sen sai korkeintaan kerran viikossa saunan jälkeen ja sekin piti jakaa siskon kanssa.

Raija Tahvonen

Tahvonen muistuttaa, että lapsen ruokailutottumukset ovat juuri sellaiset kuin hänelle kotona on opetettu. Oikeaoppiset tavat tulisi opettaa mahdollisimman nuorelle lapselle.

– Jos lapsi ei pienestä pitäen saa karkkia, ei hän osaa sitä pyytää.

Ja kun riippuvuutta ei ole päässyt syntymään, ei lapsi välttämättä himoitse karkkeja, vaikka myöhemmin tajuaisi muiden niitä syövän.

– En sano, että kokonaan pitäisi kieltää esimerkiksi jätski tai karkit, mutta totuus on se, että vanhemman kuuluu valita se, mitä syödään. Lapsi ei voi määrätä, että tänään meillä on jälkiruokana joku naminamivanukas. Joko ei ole jälkiruokaa tai sitten jälkiruokana on hedelmä, Tahvonen painottaa.

Herkkuja vain karkkipäivänä ja silloinkin vähän

Tahvonen pitää tärkeänä sitä, ettei herkkuja ole tarjolla koulussa tai päiväkodissa. Esimerkiksi syntymäpäiväkarkkien viemisen päiväkotiin Tahvonen kieltäisi kokonaan.

– Jos on 20 lapsen tarharyhmä, niin aika usein tulee nimipäivä tai syntymäpäivä. Se on kaikki turhaa syömistä. Jos halutaan kutsua kaverit synttäreille, niin se on eri asia, se on sitten jonkun kotona.

Jos on 20 lapsen tarharyhmä, niin aika usein tulee nimipäivä tai syntymäpäivä.

Raija Tahvonen

Karkkipäivä on hyvä asia, mutta silloinkin herkkuja tulee syödä kohtuudella. Alle sadan gramman pikkupussi riittää. Sama pätee virvoitusjuomiin.

– Ennen vanhaan 0,33 litran limppari oli ainoa koko. Sen sai korkeintaan kerran viikossa saunan jälkeen ja sekin piti jakaa siskon kanssa.

Tahvonen ihmettelee nykyään vallitsevaa ajatustapaa, jonka mukaan lapsella pitäisi olla koko ajan hyvä mieli.

– Eihän elämä ole oikeasti sitä. Miten lapset pystyvät elämään aikuisena, kun on pakko tehdä tylsiäkin juttuja, sietää epämukavuutta. Kyllä se on opittava pienestä pitäen, valitettavasti, genomisen ravitsemuksen professori Tahvonen sanoo.