Kaupunkiviljelijä näkee paratiisin jopa laatikossa

Kaupunkiviljelystä on tullut monelle rakas harrastus. Pitkä matka on tosin vielä siihen, että kaupunkiviljelijät saavat käyttöönsä paikkakunnan parhaat ja multaisimmat maat, sillä usein viljelypalstat osoitetaan joutomailta. Tämä ei kuitenkaan viherpeukaloita haittaa, sillä esimerkiksi Forssassa kaupunkiviljelijät rakensivat palstoilleen kasvilavoja.

Puutarha-astiat
Kolme naista seisoo viljelylaatikon ympärillä.
Ville Välimäki / Yle
Ihmiset tekevät pihahommia.

Forssan tölöläisillä oli visio, jonka mukaan kerrostaloalueen rakentamattomat pellot kasvoivat salaattia, basilikaa, harjaneilikkaa ja tuoksuakilleijaa. Tölöläiset katselivat tyhjiä tonttimaita, ja kuvittelivat, miten pellot olisi paalutettu viljelypalstoiksi, joita he voisivat itse käyttää.

Forssan kaupunki antoikin tölöläisille kaupunkiviljelyä varten kunnon kokoiset peltoalueet, mutta sitten tuli vastaan todellisuus. Nimittäin savikovaan maahan ei kuokka olisi pystynyt vaan työhön olisi tarvittu järeät maansiirtokoneet ja traktorit. Koska puutarhuri on luonteeltaan sitkeä, periksiantamaton ja luja, niin tölöläiset keksivät uuden idean: palstaviljelmien sijaan pitää rakentaa kasvilavoja.

Intohimoisen kotipuutarhurin tuntee siitä, että hänen silmänsä näkevät aivan erilaisia asioita kuin tavallisen ihmisen. Siinä missä tavallinen tallaaja näkee talven syömää heinää, kasvatuslaatikoita ja muutaman pikkusormen pituisen taimen, niin kotipuutarhuri näkee oman näkynsä ja hymyilee sille iloisena ja onnellisena: tässäovat yrtit!

Tuolta parvekkeeltani minä katselen ja ihastelen tätä ihanaa paikkaa.

Mirja Hieperi

– Odotan sormet syyhyten sitä, että pääsen tänne kasvattamaan siemeniä ja möyrimään mullassa ja näkemään, miten ne siemenet lähtevät kasvamaan. Tuolta parvekkeeltani minä katselen ja ihastelen tätä ihanaa paikkaa, kertoo forssalainen Mirja Hieperi.

Forssalainen Sinikka Vanhala kertoo, että hänellä oli viime vuonna kasvamassa sekalainen lajitelma, missä oli perunaa, kesäkurpitsaa, persiljaa ja vaikka mitä.

– Mutta laatikot ovat sen verran pieniä, että sinne ei sovi niin montaa lajia. Nyt minä ajattelin vähän tiivistää viljelystä, Vanhala kertoo. En ole ihan vielä päättänyt, mitä laitan. Toisaalta voin ehkä hankkia myös toisen kasvilavan, niin kaikkea mahtuu sitten paremmin.

Toisaalta voin ehkä hankkia myös toisen kasvilavan, niin kaikkea mahtuu sitten paremmin.

Sinikka Vanhala

Mirja Hieperin mukaan naiset katsovat telkkarista puutarhaohjelma ja lainaavat koko ajan kirjastosta puutarhakirjoja.

– Kaipaan niin sitä, että oikeasti saan laittaa kädet multaan ja olla siellä savessa ja kurassa. Kärrätä multaa ja vähän möyriä hevosenpaskassa, kertoo Mirja Hieperi.

Hämeenlinnassa kaupunkilaiset ovat nostaneet viljelypalstoiltaan satoa jo kaksikymmentä vuotta. Suosituimpia ovat palstat, joita saa pitää vuosia peräkkäin, ja mihin voi istuttaa vaikka monivuotisia perennoja. Silti kaupunkiviljelijät kasvattavat palstoillaan enimmäkseen syötävää, sillä monelle ruoan jatke on tuiki tärkeä ja maukas lisä arkeen.