Sananen – Kesäloma pelottaa

Kesäloma lähestyy. Sitä on vaikea päästä karkuun. Siitä on tullut meille tunnollisille liian tärkeä. Henkireikä, jonka henki haisee usein pahalle.

Näkökulmat
Mikko löysi iloista luettavaa.
Arvo Vuorela / Yle

Tampereen yliopiston tutkija väittää, että pitkä kesäloma ei ole lyhyttä parempi. Koska Tampere on suosikkilomakaupunkini, uskon tutkimukseen. Sekään ei hämää, että tutkittiin hollantilaisia. Vaikuttavat yhtä hulluilta kuin suomalaiset.

Ihminen kehittelee ihan omat teoriansa, vaikka ei tarvitsisi. Kun ei ole minkään tiedeyhteisön jäsen edes. Olemme hokeneet toisillemme, että kesäloman pitää olla monta viikkoa. Että ensimmäinen lomaviikko menee vauhtipyörän jarruttamiseen, väliviikot täydellisessä hyvänolon tunteessa ja viimeinen viikko tulevia töitä tuskaillessa.

Tutkimus väittää, että toisin käy. Moni pääsee hyvään lomatunnelmaan jo ensimmäisenä päivänä, loput toisena ja parhaan rentouden saavuttaa kahdeksannen lomapäivän sarastuksessa. Toisaalta oli loman pituus mikä hyvänsä, sen positiiviset vaikutukset haihtuvat töissä viikossa.

Onpa perheitä nähty itkemässä yhdessäkin farmariauton huurussa.

Meillä suomalaisilla on erityinen suhde kesälomaan. Se on kuin pieni lottovoitto, josta pitää haaveilla säännöllisesti, vaikka tietää että se ei tuo harmoniaa ja onnea. Itse asiassa kolme viimeistä kesälomaa olivat kenkkumaista puurtamista ja pettymystä pettymyksen perään. Satoi ja paistoi liikaa. Perheenjäsenet kyllästyivät toisiinsa, isä astui korkin päälle. Siitä tuli yhteinen haava, joka vuoti ja sotki kaiken.

Tutkimusten mukaan äidit stressaavat perheen pitkistä lomista eniten. Kokemusten mukaan niin tekevät. Kun yritetään keksiä yhteistä tekemistä paljon, mutta ei kuitenkaan liikaa ja jokaiselle jotain omaa kivaa ja sopivasta vaihtelua ja perusturvallisuutta, nähtävyyksiä ja sukulaisia - silleen rennonletkeesti tarjoiltuna, niin korttitalo kaatuu. Onpa perheitä nähty itkemässä yhdessäkin farmariauton huurussa. Viikon luontoääni on astmaattinen niiskutus.

Tällä kokemuksella voin sanoa, että kesäloma on pelottava asia. Se lähestyy, paineet kasvavat, ilma muuttuu koko ajan ohuemmaksi ja painostavuus lisääntyy. Sitä ei edes välttämättä huomaa, koska kesälomaan saattaa liittyä positiivisiakin mielleyhtymiä.

Pitäisi olla kesämies – hyväntuulinen, pellavahousuinen.

Kesälomalla pitäisi antaa itsestään jotain. Tässä sen huomaa. Kun pitkä talvi työpaikalla on ohi, sitä huomaa, miten olemattoman vähän sitä on antanut työpaikalleen ja työkavereille. Ja nyt on sosiaalinen paine. Pitäisi olla kesämies – hyväntuulinen, pellavahousuinen. Pois alushousut ja jäykät asenteet. Iskä grillaa ja hyräilee. Kertakaikkiaan helposti rakastettava mies!

Näin sitä hymyillään naapurille, kera ruotsalaistyyppisen leuhottavan vilkuttelun. Kesälomalla sitä huomaa miten hymyileminen sattuu. Niitä lihaksia ei ole käytetty. Ilme näyttää enemmän irvistykseltä kuin hymyltä, mutta tarkoitus on hyvä.

Suomalaisilla on maailman pisimmät kesälomat. Ainakin ne tuntuvat siltä. Mielekästä tekemistä ei keksi millään, kun takaraivossa on kiero ajatus, mitä kesälomalla pitää tehdä ja mitä ei ainakaan. Kaljaa alkaa mennä. Miten pienestä saa ison riidan, sekin tulee kokeiltua. Tämmöistä on varmaan eläkkeellä - siksipä otankin seuraavaksi jäykkää viinaa. Jos vaikka voisi vaikuttaa kohtaloonsa.

Kesälomalla sitä huomaa miten hymyileminen sattuu.

Joku snobi sanoi lehdessä, että hän yrittää olla aina vähän lomalla ja vähän töissä. Siis samaan aikaan. Kutsuu sitä, sika, vielä elämäksi. Että elämän voisi muka elää niinkin, että ei olisi yhtätoista kuukautta tuskainen ja kesälomakuukautta pelkästään outo ja masentunut. Että elämisen taito olisi jotain, minkä voi oppia.

Kohenteleppa sitä kevytneuletta vaan. Ei tuo ole suomalaista elämää. Tuo menee väärällä tavalla nautiskelun puolelle.

Näin.

Silti myönnän, että kesäloma pelottaa. Meille keski-ikäisille pitäisi olla kesäsiirtoloita, jonne hankala isi voitaisiin litteralla lähettää. Ainakin viikoksi.

Maallikkosaarnaaja Maasola