Käärme pelottaa – ennen muinoin käärmettä pidettiin jopa suojelijana

Käärmeet pelottavat, ja niistä halutaan eroon. Toisille käärmeet ovat ystäviä: aikoinaan ne ovat toimineet tilusten ja ihmisten suojelijana. Käärmepelkoa on koitettu lieventää erilaisilla tarinoilla.

kulttuuri
kyy
YLE / Pentti Palmu

Käärme on toisille synnin ja paholaisen vertauskuva ja toisille ystävä, liittolainen ja suojelija. Käärmetutkija Pälvi Salolle käärmeet ovat arvoituksellisia eläimiä.

– Koko niiden elämäntavan nerokkuus ja samalla sen moninaisuus on kiehtovaa, Salo sanoo.

Hänen mielestään kiinnostavaa on myös se, että 3500 käärmelajin joukosta löytyy vaikka minkälaisia käärmeitä. On pieniä, matomaisia, mullan alla eläviä käärmeitä, jotka syövät termiittien munia. Sitten on monen metrin pituisia ja sadan kilon painoisia anakondia. On merielämään sopeutuneita käärmeitä ja käärmeitä, jotka liitelevät sujuvasti puusta toiseen.

– Ja vaikka myrkkyasia on tavallaan pelottava, on se omalta osaltaan kiehtova. Miten on voinut kehittyä niin tehokas ja nerokas systeemi saaliin pysäyttämiseen? Sitä vartenhan se myrkky on. Se lamaannuttaa saaliin, jotta se voidaan niellä, Salo muistuttaa.

Käärmekin kuulee

Käärmeet eivät ole kuuroja, vaikka niin usein väitetään. Pälvi Salo kertoo, että äänen värähtelyt saavat käärmeen leuan ja korvaluun jäänteen liikkumaan ja ne välittävät äänen sisäkorvaan. Lisäksi käärmeet aistivat maanpinnan tärähtelyn koko vartalollaan.

Vaikka myrkkyasia on tavallaan pelottava, on se omalta osaltaan kiehtova.

Pälvi Salo

– Kyykäärmeelläkin ilmeisesti on infrapuna-aistinelin, eli ne aistivat lämpösäteilyä. Eikä unohdeta hajuaistia, joka on hyvin tärkeä ja erittäin toimiva.

Hajuaistia käyttävät myös pienet kyynpoikaset, jotka elokuussa synnyttyään lähtevät pian emonsa luota omille teilleen.

– Ne löytävät talvehtimispaikkaan luultavasti seuraamalla aikuisten kyiden jättämiä hajuvanoja, Salo kertoo.

Elättikäärme suojeli taloa ja tiluksia

Aikoinaan taloissa pidettiin rantakäärmeitä elättikäärmeinä. Käärmeen tehtävänä oli olla tiluksien, emännän, isännän ja karjan suojeluseläin ja sitä ruokittiin, jotta se pysyi hyvällä tuulella.

– Jos ruokkiminen unohtui, käärme saattoi kostaa. Sitten voi vaikka karjanlypsyonni kärsiä, Salo sanoo.

– Tarinoihin liittyy myös vakiopiirre: jos taloon tuli uusi renki tai piika, joka ei ollut tietoinen elättikäärmeestä ja meni sen tappamaan, seurasi siitä epäonnea talolle.

Pelkoja lievennettiin tarinoilla

Käärmeet ovat kautta aikojen herättäneet ihmisissä pelkoa. Pelkoja on koitettu lieventää esimerkiksi käärme ja lapsi -tarinoilla.

Jos ruokkiminen unohtui, käärme saattoi kostaa.

Pälvi Salo

– Tarinassa lapsi on yksin tuvassa lattialla syömässä puuroa. Sitten paikalle tulee talon elättikäärme, joka alkaa syödä puurokupista maitoa. Lapsi kopauttaa käärmettä lusikalla, että syö myös puuroa, älä vaan maitoa. Tai sitten lapsi voi sanoa, että syö lusikalla, älä kielellä vaan livo.

Pohjanmaalla tarinoiden käärme oli kyykäärme. Tämä kertoi siitä, että viaton pieni lapsi voi ojentaa jopa myrkkykäärmettä, ilman että mitään pahaa tapahtuu.