"Pännii sata prosenttia ajasta" – Yksin asuva maksaa arjestaan moninkertaisesti pariskuntaan verrattuna

Yksinelävien yhdistyksen mukaan yksineläviä syrjitään palveluissa, yhteiskunnan rakenteissa ja verotuksellisissa kysymyksissä. Aamulehden parin vuoden takainen selvitys osoittaa, että yksin asuvan euro on suhteessa lapsettoman pariskunnan euroon vain 27 senttiä.

Kotimaa
Nainen (selin) istuu järven rannalla, katselee järvellä olevaa soutuvenettä.
Heli Mäkikauppila / Yle

Tomi Flemming on yksi miljoonasta. Hänellä on iloinen ja positiivinen asenne elämään. Hänellä on työpaikka ja paljon ystäviä. Kuitenkin häntä pännii koko ajan.

– Vaikka olen niin onnellisessa asemassa, että minulla on päivätyö, niin palkka ei oikein tahdo riittää. Teen keikkahommaa, hanttihommaa, toista työtä, erilaisia luottamustehtäviä, Flemming luettelee.

Hän on yksi niistä yli miljoonasta suomalaisesta, jotka asuvat yksin. Tomi Flemmingiä pännii, että yksin asuvana hän joutuu maksamaan arjestaan moninkertaisen hinnan suhteessa pariskuntiin, joilla ei ole lapsia.

"Yksinelävien syrjintä on hyväksyttyä"

Raija Eeva on Suomen yksinelävien yhdistyksen (siirryt toiseen palveluun) perustaja. 45 minuutissa hän luettelee hengästyttävän pitkän listan palveluita, yhteiskunnan rakenteita ja verotuksellisia kysymyksiä, joissa yksin asuvaa syrjitään.

  • Useat kunnat perivät jätemaksua, joka on tasasuuruinen yksin asuvalle, pariskunnalle ja lapsiperheelle. Yksin asuva maksaa siis jätekiloistaan yhtä paljon kuin vaikkapa 4-lapsinen perhe.
  • Yksin asuva teetättää tismalleen samanlaisen keittiöremontin samansuuruiseen keittiöön kuin naapuri. Kun yksin asuva kirjaa remontistaan kotitalousvähennyksen veroilmoitukseen, pariskunta kirjaakin kaksi.

– Tällaisia asioita pidetään hyväksyttävinä! Yksinelävien syrjintää pidetään hyväksyttävänä ja oikeudenmukaisena, Raija Eeva sanoo tuohtuneena.

– Jos sanottaisiin, että sosiaalidemokraattiseen puolueeseen kuuluvat tai ruotsinkieliset tai maahanmuuttajat eivät saa yhtä paljon jotain vähennystä kuin muut, niin siitähän alkaisi hirveä häly. Mutta siviilisäätyyn tai perherakenteeseen voi kohdistua syrjintää.

Yhden hengen asuntokuntien lisääntyminen ja väestön vanheneminen ovat suurimpia väestötrendejä. Suurin osa yksin asuvista on 35–64-vuotiaita. Joukkoon mahtuu opiskelijoita, uranluojia, työttömiä, eronneita, varhaiseläkeläisiä. Suurin osa lienee ihan tavallisia suomalaisia, kuten Tomi Flemming.

"Rahat pahan päivän varalle seinissä kiinni"

Flemming on 38-vuotias ja koulutukseltaan tietoasentaja. Hän asuu Turussa ja käy töissä yksitysyrityksessä, joka valmistaa kaiuttimia ja äänentoistojärjestelmiä. Vapaa-aikanaan hän on poliittisesti aktiivinen. Hän pitää luonnossa liikkumisesta ja sienestämisestä.

Hänen äitinsä auttaa häntä taloudellisesti jatkuvasti.

Suurin rahareikä on asuminen. Flemming on halunnut ostaa asuntonsa. Halu on materialisoitunut pieneksi yksiöksi. Yksin hän ei voisi ottaa kaksioon tarvittavaa lainaa, eivätkä pankit sitä välttämättä edes myöntäisi.

– Minulla ei ole varaa säästää. Tällä tavalla on edes jotain, mihin rahaa menee kiinni. Jos tulee se täydellinen katastrofi ja joutuu vaikka työttömäksi, niin tulothan putoavat saman tien. Sata prosenttia tuloista lähtee, Tomi Flemming pohtii.

– Silloin on rahaa edes seinissä kiinni. Minkäännäköistä pahan päivän varaa minulla ei ole.

Suomen asuntopolitiikan tavoitteena on jo pitkään ollut asumisväljyyden lisääminen. Se on johtanut yksiöiden ja kaksioiden tarjonnan pienenemiseen ja kasvaneen kysynnän myötä hintojen nousemiseen.

Tilastokeskuksen mukaan yksiön keskimääräinen neliöhinta oli viime vuonna 3 142 euroa, kun kolmioiden ja suurempien asuntojen neliöhinta oli 2 350 eli lähes 800 euroa matalampi. Pääkaupunkiseudulla ero on vielä suurempi: yli 1 300 euroa neliöltä.

Myös vuokramarkkinoilla yksiöiden vuokrat ovat suhteessa suurempia asuntoja kalliimmat.

"Äiti auttaa rahallisesti"

Tomi Flemmingin talouden varsinainen kompastuskivi on auto. On autolainaa, vakuutusta, korjausmaksuja ja bensakuluja. Autosta ei kuitenkaan voi luopua.

– Olen niin viheliäisessä tilanteessa, että tarvitsen työmatkoja varten auton. Äiti auttaa auton kustannusten hallinnassa. Se on järjetön rahareikä, Flemming myöntää.

Hän asuu Turun keskustassa, mutta käy työssä 11 kilometrin päässä Liedon Tuulissuolla. Sinne ei julkisilla kulkuvälineillä pääse.

– Äidin taloudellinen apu ei tietenkään ole mikään ylpeyden aihe, mutta en minä sitä häpeäksikään koe, Flemming sanoo.

– Äitini suvun puolella on aina ollut vahvasti läsnä sellainen yrittämisen henki, että kannustetaan eteenpäin ja omillaan on toimeen tultava, mutta kompastumisissa autetaan ylös ja potkitaan taas eteenpäin.

Kaikki muut kulut Flemming maksaa yksin. Aamulehden (siirryt toiseen palveluun) Tilastokeskuksella teettämässä selvityksessä todettiin pari vuotta sitten, että yksinelävän euro vastaa 27 senttiä, kun sitä verrataan pariskunnan asumis- ja elämiskustannuksiin. Flemmingin mielestä yhtälö on yksinkertainen.

– Pariskunnalla on kahdet tulot, ja he jakavat kaikki menonsa puoliksi, hän toteaa.

Miten niin ihmissuhdekysymys?

Raija Eeva Yksinelävien yhdistyksestä huomauttaa, että yksinelämistä ei hahmoteta taloudellisena tai yhteiskunnallisena kysymyksenä. Se hahmotetaan ihmissuhdekysymyksenä.

Hän mainitsee lisää esimerkkejä, joissa yksin asuva on heikommilla tai jää paitsi eduista, jotka kuuluvat muille.

  • Yksin asuvan työttömän on otettava vastaan työ miltä tahansa muulta kuin omalta asuinpaikkakunnalta, mikäli siellä on asuntoja saatavilla.
  • Sen sijaan yksin asuva ei ole oikeutettu työasuntovähennykseen, joka on tarkoitettu pariskunnille ja lapsiperheiden vanhemmille.

– Ei ajatella, että yksinelävälläkin voi olla esimerkiksi vanha äiti tai isä, josta hän pitää huolta. Vanhus voi olla täysin riippuvainen yksinelävästä, Raija Eeva korostaa.

  • Työantaja ottaa henkivakuutuksen työntekijälleen. Työtekijän kuollessa siitä maksetaan korvausta leskelle tai lapsille. Yksin asuvan rahat jäävät vakuutusyhtiön pottiin.
  • Leski ja lapset maksavat alennettua perintöveroa. Se, joka perii yksin asuvan, maksaa automaattisesti suurempaa perintöveroa.

Raija Eeva huomauttaa, että Hollannissa käydään keskustelua sosiaalisen perheen käsitteestä. Sosiaalisen perheen kanssa voitaisiin sopimuksella määritellä esimerkiksi edunvalvonta ja perintöasiat.

"Aiotko viettää loppuelämäsi yksin?"

Parisuhdenormi elää Suomessa hyvin vahvana. Se on tiedostamaton normi, eivätkä yksinelävät välttämättä itsekään kyseenalaista parisuhdenormia, vaikka kyseenalaistaisivat perhenormin. Raija Eevan mielestä se estää meitä näkemästä yksinelävien syrjintää.

– Yksinelävistä pitäisi saada aikaan jonkinlaista keskustelua meidän yhteiskunnassa. Yksinelävien näkökulma pitäisi alkaa ottaa huomioon ja ymmärtää.

Suomessa on yli miljoona ihmistä, jotka asuvat yksin. Raija Eevan mukaan ongelmaan kuuluu, että harva mieltää itsensä yksineläväksi.

– Yksinelämiseen liittyy tietty häpeä. On hyvin yleistä, kun keskustelen yksinelävien kanssa, että he sanovat: Minäkin asun yksin, mutta minä en ole yksinelävä. Minulla on perhe.

He määrittelevät itsensä joukosta pois esimerkiksi seurustelusuhteen vuoksi, tai koska heillä on aikuisia lapsia. Käytännössä parisuhdenormi voi näkyä "sinkun" elämässä hyväntahtoisena parittamisena, suoranaisena säälinä tätä "puolikasta ihmistä" kohtaan tai tunkeilevina kysymyksinä.

– Aika usein kysytään, aiotko viettää koko loppuelämäsi yksin? Ihan samaa voisin kysyä pariskunnilta. Aiotteko viettää loppuelämänne yhdessä? Tulevaisuuden ennustaminen on niin kovin vaikeaa, Tomi Flemming huomauttaa.

– Ei se minun mielestäni ole hirveän toimiva yhteiskunta, jos ihmisten on pakko elää jonkun toisen kanssa selviytyäkseen.