1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

240-vuotias puu on omistajansa silmäterä – "Tätä pitää päästä halaamaan heti"

Kilpikaarnaisuus kertoo siitä, että mänty on todella vanha. Männyt saattavat kasvaa hitaasti jopa 100–150 vuotta, joten silmämääräisesti on erittäin vaikea arvioida niiden ikää. Lustonäyte paljastaa puun kasvun ja iän.

Aune Korhonen taputtelee vanhaa mäntyään.
Kajaanilainen Aune Korhonen on pohtinut mökkinsä pihassa olevan paksun männyn ikää. Toimittaja on Hanne Kinnunen.
Kilpikaarnaisuus kertoo männyn korkeasta iästä. Kuva: Hanne Kinnunen / Yle

Kun kajaanilainen Aune Korhonen kuuli Yle Kainuun Radiosta, että Suomussalmen Yli-Vuokissa on 400 vuotta vanha mänty, hän halusi selvittää oman mäntynsä iän. Yli-Vuokissa kasvanut, Satalatvaksi nimetty, puu on kelottunut viimeisen sadan vuoden aikana, sitä ennen se oli kasvanut 300 vuotta.

Korhosen mökkipihassa Paltamon Neuvosenniemessä on kilpikaarnainen ja kaksihaarainen rantamänty, joka on ollut Aunen erityissuojelussa 40 vuoden ajan – niin pitkään kuin tontti on ollut heidän mökkitonttinaan.

– Alusta asti olen ajatellut, että jos joku säilyy tällä tontilla, niin se on tämä mänty, sanoo Korhonen.

Monta kertaa Korhonen on kuullut neuvoja, että mänty pitäisi kaataa, mutta siihen hän ei ole suostunut.

Reikä kylkeen, lusto ulos

Männyn iän sai selville Timo Pisto, joka on Otso Metsäpalveluiden Länsi-Kainuun metsätiimin esimies. Hänen mukaansa iän määrittäminen silmämääräisesti on hankalaa, koska mänty voi kasvaa hitaasti jopa 100–150 vuoden ajan. Niinpä Pisto porasi pienellä kairalla männyn kylkeen reiän, jotta lustonäyte saadaan otettua.

Timo Pisto kairaa männyn runkoon pienen reiän. Kuva: Hanne Kinnunen / Yle

Lusto otetaan hieman yläviistoon, jotta puun pihka korjaa pienen vaurion itsestään. Näin vesi ei pääse lahottamaan puuta sisältä päin. Aune Korhosen männyn rannan puoleiset oksat ovat hieman lahonneet, mutta lusto kertoo, että puun runko on jykevässä kunnossa.

Timo Piston työkalut on tarkoitettu talousmetsän arviointiin, joten kaira ei päässyt aivan vanhan männyn keskipisteeseen asti. Lustossa oli vuosirenkaita 210 vuoden verran. Siihen pitää lisätä arvio siitä, mihin kaira ei yltänyt.

– Kyllä me puhutaan, että tämä on sellainen 240 vuoden ikäinen puu ainakin, sanoo Pisto.

Aune Korhosen mökki on Oulujärven rannalla, Suomen suurimman sisävesiselän, Ärjänselän, äärellä. Korhosta kiehtoo ajatus siitä, että hänen mäntynsä on nähnyt myös tervansoutajat.

– Tästä ovat tervansoutajat kulkeneet. Neuvosenniemeen ne ovat neuvoa tulleet pitämään ja myrskyllä tietenkin pysähtyneet lahdelmaan. Se on sellainen tosi historiallinen tapahtuma ollut, että tästä on kuljetettu tervaa Ouluun.

Ihminen virkistää puita monella tavalla

Luston vuosirenkaat kertovat puun eri vaiheista. Noin 65 vuotta sitten Aune Korhosen mökin pihassa oleva mänty on virkistynyt ja alkanut kasvaa kunnolla paksuutta. Sitä ennen mänty oli kitukasvuisena 100 vuotta.

– Tässä on varmaan ollut sellainen tilanne, että tämä on ollut jonkinsorttisena alikasvoksena, eikä ole saanut valoa tai lämpöä tarpeeksi. Kun ympäristössä on tapahtunut vapautuminen ja se on päässyt valtapuun asemaan, niin se on ruvennut kasvamaan paksuutta, arvioi Timo Pisto.

Vuosirenkaat on laskettavissa lustosta. Kuva: Hanne Kinnunen / Yle

Ennen Korhosia tontilla oli jo ollut joku, joka oli raivannut männylle tilaa. Hän ei kuitenkaan pystynyt jatkamaan mökkiprojektiaan, joten Korhoset ostivat tontin.

– Kun ostimme tontin, männyn ympärillä oli minua korkeampi katajikkovyöhyke. Mänty varmaan kärsi siitä. Me kaadoimme katajikon pois, muistelee Aune Korhonen.

– Rakennusten ja kulttuuriympäristöjen läheisyydessä olevien puiden osalta tiedetään, että kun ihmiset tulevat sinne, ja siellä touhutaan ja rakennetaan, niin maahan syntyy karikkeen lisäksi muitakin ravinteita, mikä vaikuttaa puun kasvuun. Vanhakin puu, niin kuin tällainen mänty, rupeaa virkistymään, kun ympärille raivataan tilaa, kertoo Timo Pisto.

Aune Korhonen kuuntelee Timo Piston analyysiä puun vaiheista. Kuva: Hanne Kinnunen / Yle

Kun männyn ikä oli selvinnyt, Aune Korhosen mielessä kävi sievän aitauksen rakentaminen puun ympärille.

– En kuitenkaan ryhdy siihen. Kyllä minun pitää päästä välittömästi heti halaamaan tätä, kun tulen, nauraa Aune Korhonen.