Lisää soita tulossa soidensuojeluohjelmaan

Soiden suojeluohjelmaa täydennetään Suomessa uusilla alueilla. ELY-keskukset tekevät tähän liittyviä maastokartoituksia vielä tulevan kesän ajan, jonka jälkeen ehdotukset suojeltavista soista pitää tehdä. Viranomaisen mukaan soiden kohdalla vapaaehtoinen suojelu ei ole riittävä keino.

luonto
Suo
Merja Siirilä / Yle

Tämä kesä on viimeinen mahdollisuus saada soita soidensuojeluohjelmaan. ELY-keskuksille on annettu kaksi vuotta aikaa tehdä maastokartoituksia soilla, joita ei aiemmin ole suojeluohjelmassa ollut. Työllä on kiire, koska ehdotus uusista, suojeltavista alueista pitää jättää tämän vuoden loppuun mennessä.

Nykyinen soidensuojeluverkosto perustuu pitkälti 1970- ja -80-lukujen taitteessa tehtyihin soidensuojeluohjelmiin. Silloin suojeltiin laajoja alueita ja piensuot jäivät varjoon. Nyt suojeluohjelmaa on mahdollisuus täydentää, mutta työ on tehtävä rivakasti.

– Aikataulu on tässä hankkeessa harvinaisen hektinen, että tämä soidensuojelun täydennysohjelma tämän vuoden loppuun mennessä valmistellaan. Siinä aikataulussa on pysyttävä, sanoo työn koordinaattori Olli Autio Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.

Maastokartoituksia on tehty viime kesänä, ja nyt tulevana kesänä aiotaan tarpoa kolmen pohjalaismaakunnan alueella läpi kaikkiaan 84 kohdetta. Samaa työtä tehdään koko maassa aivan pohjoisinta Lappia ja Ahvenanmaata lukuunottamatta.

Soidensuojeluohjelmaa täydennetään, jotta arvokkaat suot voisivat säilyä luonnontilaisina.

– Siitä eteenpäin, kun valtioneuvosto on hyväksynyt soidensuojelutäydennysohjelman, niin niille kohteille asetetaan toimenpidekielto ja sitten maanomistajat saavat siitä täysimääräisen korvauksen, Autio kertoo.

Ainutlaatuiset maankohoamissuot tutuiksi vasta vuosi sitten

Merenkurkusta, Vöyriltä Bergöhön ulottuvalta alueelta löytyy maailmanlaajuisestikin harvinaisia maankohoamissoita. Lyhyellä matkalla voi kulkea tuhat vuotta eteenpäin: lähellä merta suo on nuorinta ja suon eri kehitysvaiheet ovat täällä hyvin nähtävissä. Esimerkiksi keskellä suota saattaa kasvaa jopa ruovikkoa.

– Tietysti suotyyppien monimuotoisuuden kannaltahan nämä on hyvin merkittäviä: suotyyppi vaihtuu, jos ei nyt ihan joka askeleella niin joka toisella vähintään. Niistä (maankohoamissoista) ei ole oikein tiedettykään kovin paljon ennen kuin näitä kartoitettiin viime kesänä, että mitä ne oikein pitää sisällään, Autio sanoo.

Vaikka ihminen ei muokkaisikaan näitä maankohoamissoita, muuttuvat ne hiljalleen erinäköisiksi: vesikasvillisuuden piirteet häviävät ja suot karuuntuvat.

– Kyllähän tällaiset vesikasvillisuuden piirteet, mitä näissä vielä jonkun verran näkyy, häviävät ja suot karuuntuvat. Lopulta niistä tulee karuja, tällaisia keidassoita todennäköisesti näissä nykyisissä ilmasto-olosuhteissa.