Veroprofessorit: Carlsbergin veronkiertotapaus ei yllättänyt

Koffin omistajan veronkiertojutusta pitäisi tulla ennakkoratkaisu, toivovat oikeusoppineet. Suomessa on vireillä on muitakin Carlsbergin kaltaisia oikeusjuttuja. Professoreiden mukaan verokiistat koskevat isoja yrityksiä, mutta nimiä ei kerrota.

Kotimaa

A-studio kertoi maanantaina, että kansainvälisen verokeinottelun jäljet johtavat Keravalle, Sinebrychoffin tehtaan ympärille. Sinebrychoff valmistaa Keravalla muun muassa Koff- ja Karhu-oluita.

Helsingin hallinto-oikeus linjasi viime kuussa, että Sinebrychoffin omistaja, tanskalaisen olutkonserni Carlsbergin suomalainen sivuliike on kiertänyt veroja. Oikeuden mukaan sivuliike oli kikkaillut korkovähennyksillä ja konserniavustuksilla ainoana tavoitteenaan minimoida verot Suomessa.

Hallinto-oikeus tai verottaja eivät yhtiön nimeä paljasta, mutta A-studio sai sen selville. Carlsberg Investin sivuliike kiisti veronkierron valituksessaan hallinto-oikeudelle.

Paljon tapauksia "liikenteessä"

Oikeuden ratkaisu ei tullut oikeusoppineille yllätyksenä.

– Näitä on nyt todella paljon. Meillä on vireillä monta tämäntyyppistä tapausta, jossa puhutaan konserniavustuksen ja korkovähennyksen yhdistämisestä. Ja ylipäätään järjestelyistä, joilla pystytään siirtämään Suomesta tuloja ulkomaille verotettavaksi, toteaa Marjaana Helminen, kansainvälisen vero-oikeuden professori Helsingin yliopistosta.

Myös Tampereen yliopiston vero-oikeuden professori Seppo Penttilä tietää, että tapauksia on "liikenteessä".

– Eivät tämäntyyppiset tapaukset ainakaan vähenemään tule, hän arvioi.

Professorit tuntevat tilanteen hyvin, koska heiltä pyydetään juttuihin usein lausuntoja. Joukossa on Carlsbergin kaltaisia yrityksiä.

– Siellä on isoja ja pieniä yrityksiä. Isoista tietenkin enemmän puhutaan. Mutta paljon on isoja yrityksiä, koska nämä ovat ihan normaaleja kansainvälisiä järjestelyitä. Että tämä ei ole mitenkään poikkeuksellinen, Marjaana Helminen valottaa.

Kumpikaan ei kommentoi yrityksiä nimeltä. Näin ei tee myöskään Verohallinto, mutta vahvistaa, että se on tutkinut ja tutkii vastaavia tapauksia.

Miksi verottaja puuttuu vasta nyt?

Professorit toivovat, että juttu etenee korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jotta tästä saataisiin ennakkoratkaisu: missä menee verosuunnittelun ja veronkierron raja. Nyt tilanne on epäselvä.

– Kumpikaan, niin verovelvollinen kuin verottaja, ei oikein tiedä, miten näihin kansainvälisiin järjestelyihin pitäisi suhtautua. Isoista rahoista on kyse ja päätökset kestävät todella kauan. Yritykset eivät uskalla suunnitella mitään. Oikein odotellaan, että KHO lausuu, Helminen sanoo.

Myös professori Penttilä ymmärtää, että yritykset ovat voineet tuudittautua siihen, että järjestelyt ovat ok.

– Tämä voi herättää kysymyksiä, miksei näihin ole aiemmin jo puututtu. Toinen vaihtoehto on, ettei ole aiemmin tutkittu riittävän huolellisesti.

– Kun tämäkin (Carlsbergin) järjestely on vuonna 2006 tehty, silloin suhtautuminen on ollut toisenlaista kuin esimerkiksi 2011, jolloin tässä on tehty oikeuslautakunnan päätökset, hän kuvaa.

Penttilän mukaan verottaja on kiristänyt otettaan "Suomen veropohjan turvaamisessa", mikä näkyy varsinkin niin sanotuissa siirtohinnoittelukiistoissa.

Veroedun tavoittelu ei ole kiellettyä

Helmisen mielestä Verohallinto ottaa paineet vakavasti ja on ryhtynyt soveltamaan lainsäädäntöä sinne, minne sitä ei ole aiemmin sovellettu.

– Verohallinnossa on resursseja lisätty tämänsuuntaisiin kansainvälisiin järjestelyihin ja niiden tutkimiseen. Eli vaikka näitä on aikaisemminkin ollut, niin välttämättä niihin ei ole puututtu. Ei ole ollut resurssia puuttua, hän toteaa.

– Maailmanlaajuisesti on herätty, ettei voi mennä niin, että yritykset tekevät ihan mitä vaan ja maksavat verot siinä valtiossa kuin haluavat tai eivät maksa missään. Nyt haetaan linjoja, miten pitkälle näitä veronkiertopykäliä voidaan soveltaa, Helminen kertoo.

Hän pitää Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisua hyvin perusteltuna. Oleellista on näyttö: pystyykö yritys todistamaan, että järjestelylle on muitakin syitä kuin veron minimointi.

– Eli onko rakenne todellinen vai keinotekoinen. Jos tällaisia liiketaloudellisia syitä on riittävästi, silloin yritykset saavat järjestellä toimintansa miten haluavat. On selvää, että veroetua haetaan, mutta se ei ole kiellettyä, hän korostaa.