Tutkimus kyseenalaistaa suurella joukolla tehdyt päätökset

Pienehkö ryhmä tekee osuvimmat päätökset, sanovat yhdysvaltalaistutkijat. Ratkaisevinta koossa ei kuitenkaan ole silkka ihmismäärä, vaan se, kuinka moni ottaa itsenäisesti kantaa.

Ulkomaat
Ministeritapaaminen.
Tutkimuksen mukaan päätöksenteko sujuu parhaiten ryhmässä, jossa on 5–20 jäsentä. Kuvassa italialaisten ja norjalaisten ministerien tapaaminen Roomassa huhtikuussa.Claudio Peri / EPA

Yhdysvaltalainen tutkimus kyseenalaistaa vanhan käsityksen, jonka mukaan isolla joukolla syntyvät parhaat päätökset. Princetonin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin päinvastoin, että joukon kasvaessa kasvaa myös huonon päätöksen todennäköisyys.

Käsitystä joukkopäätösten paremmuudesta on totuttu perustelemaan muun muassa englantilaisen tilastotieteilijän Sir Francis Galtonin runsaat sata vuotta sitten tekemällä kokeella. Siinä erään kylän asukkaat yrittivät arvioida härän painon. Yksikään 787 kyläläisestä ei osunut oikeaan, mutta arvioiden keskiarvo heitti jykevän härän todellisesta painosta vain muutamia satoja grammoja.

Kollektiivista päätöksentekoa ei ole juuri testattu todellisuutta jäljittelevissä monimutkaisissa tilanteissa, joissa käytetty tieto tulee useista lähteistä. Princetonissa asiaan tartuttiin luomalla malli, jossa koeryhmien oli valittava kahden mahdollisen ruoanlähteen välillä. Pohjaksi annettiin kahdenlaista tietoa: toisen tiedon saivat kaikki, toisen vain osa ryhmäläisistä.

Tuloksena oli, että molempien tietojen sulattaminen oikeaksi ratkaisuksi onnistui parhaiten ryhmissä, joissa oli 5–20 jäsentä. Joukon kasvaessa sitä suuremmaksi, osumatarkkuus heikkeni samaa tahtia.

Moni reagoi kuin kala

Tutkijoiden mukaan asiat, jotka ovat kaikkien tiedossa, alkoivat suuressa ryhmässä hallita päätöksentekoa. Vain osan tuntemat poikkeavat tiedot hukkuivat massaan. Pienissä ryhmissä molempia tietoja punnittiin saman verran.

Poikkeavia näkemyksiä on ollut tapana kuvata "häiritseväksi hälyksi", mutta Princetonin tutkimuksessa tuollainen häly osoittautuikin yllättävän hyödylliseksi hyvän tuloksen saavuttamisessa.

Tutkimuksen johtaja Iain Couzin varoittaa kuitenkaan vetämästä sitä suoraviivaista johtopäätöstä, että ratkaisevinta on yksilöiden lukumäärä. Olennaista on, kuinka moni ihminen ottaa itsenäisesti kantaa, Couzin korostaa.

Kantaa ottamaton ihminen on kuin kala: Princetonin ja monien muiden tutkimuslaitosten aiemmat kokeet ovat osoittaneet, että suuren kalaparven sulavat käännökset ovat usein muutaman yksilön päätöksiä, joihin toiset reagoivat.

Princetonin tutkimus on julkaistu Proceedings of the Society B -lehdessä.