"Saaliilla rehvastelu ei kuulu metsästäjäperinteeseen"

Metsästyksen eettiset säännöt ovat nousseet esille muun muassa salakaatotapausten ja -epäilyjen sekä niihin liittyvien kahakoiden takia. Pohjois-Karjalan riistaneuvoston puheenjohtaja Pentti Pulkkinen muistuttaa luonnossaliikkujia toistensa kunnioittamisesta ja vanhoista metsästysperinteistä.

luonto
Kaadettu karhu maassa kiinnitettynä riukuun.
YLE / Antti Lähteenmäki

Suomen Riistakeskuksen julkaisemat eettiset ohjeet metsästäjille ovat nousseet esille, kun julkisuudessa on puitu muun muassa susien salakaatotapauksia. Riistakeskuksen mukaan eettisiä ohjeita tarvitaan "rakentamaan ja ylläpitämään metsästyksen yhteistä arvopohjaa". Ohjeita käydään läpi metsästäjäntutkinnossa.

– Eettisiä ohjeita on vuosikaudet tuotu esille, mutta niihin ei ole syystä tai toisesta reagoitu kuin vasta viime aikoina. Julkinen keskustelu on tuonut ohjeet esille. Lisäksi riistaorganisaation uudistuksella pyritään nyt avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, Pohjois-Karjalan riistaneuvoston puheenjohtaja Pentti Pulkkinen kertoo.

Metsästäjien eettisissä ohjeissa painotetaan esimerkiksi eläinten, luonnon ja muiden ihmisten kunnioittamista. Ohjeiden mukaan arvostettuja metsästäjän ominaisuuksia ovat luotettavuus, vastuuntuntoisuus ja osaaminen.

Kyllähän nämä viimeaikaiset ristiriidat ja kahnaukset Keski-Karjalassakin kertovat siitä, että sieltä puuttuu yhteisöllisyys. Mitä olen kuullut, niin siellä epäillään ja syytellään.

Pentti Pulkkinen

– Metsästäjiä on niin monenlaisia. Kaikki lähtee tietysti toisten metsästäjien kunnioittamisesta ja muiden metsässä liikkujien huomioimisesta. Siellä ovat niin maanomistajat, marjastajat ja muut luonnossaliikkujat. Kyllähän nämä viimeaikaiset ristiriidat ja kahnaukset Keski-Karjalassakin kertovat siitä, että sieltä puuttuu yhteisöllisyys. Mitä olen kuullut, niin siellä epäillään ja syytellään. Avoimuus ja läpinäkyvyys täytyisivät olla myös metsästäjien osalta olla esillä, Pulkkinen toteaa.

"Saaliilla rehvastelu ei kuulu metsästäjäperinteeseen"

Eettisten ohjeiden mukaan metsästäjän olisi vaalittava metsästystä osana suomalaista kulttuuria ja kunnioitettava vanhoja eränkäyntiperinteitä.

– Räikeimpiähän ovat tapaukset, kun saaliiksi saatu riista jätetään lojumaan tai roikkumaan jonnekin eikä sitä käytetä hyödyksi alkuperäisen riistaperinteen mukaan. Vanhan riistaperinteen mukaan ammuttua riistaa kohdellaan kunnioittavasti. Jos karhu ammutaan, niin se laitetaan havuille ja niin edelleen. Eli riistan käsittelyssä kaatolaukauksen jälkeen on paljon oppimista tämän päivän metsästäjillä, Pulkkinen huomauttaa.

Räikeimpiähän ovat tapaukset, kun saaliiksi saatu riista jätetään lojumaan tai roikkumaan jonnekin eikä sitä käytetä hyödyksi alkuperäisen riistaperinteen mukaan.

Pentti Pulkkinen

Metsästäjät ottavat saaliistaan myös kuvamateriaalia, ja tapana on ollut myös poseerata saaliin kanssa. Tänä päivänä kuvat laitetaan usein jakoon kaveripiirille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Riistan kanssa poseeraminen kuuluu jossain määrin perinteisiin, mutta kyllä se on mennyt yli. Se on mennyt sellaiseksi kehuskeluksi, jos näin voidaan sanoa. Rehvastellaan saaliilla, ja se ei kuulu vanhaan metsästäjäperinteeseen. Siinä ei perinnettä arvosteta ollenkaan, Pohjois-Karjalan riistaneuvoston puheenjohtaja Pentti Pulkkinen Nurmeksesta sanoo.

Metsästäjien ja maanomistajien yhteistyö

Pentti Pulkkinen on toiminut myös muun muassa Nurmeksen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajana. Hänet on palkittu maakunnassa myös vuoden erämiehenä. Hän haluaa vielä muistuttaa metsästäjiä maanomistajien huomioimisesta:

– Maanomistussuhteet muuttuvat ja maat pirstaloituvat, jolloin maanomistajat ovat kaukana paikkakunnalta ja etäällä paikallisesta metsästysseurasta. Tällöin olisi muistettava tiedonkulku maanomistajan suuntaan. Tämä on viime aikoina tullut korostetusti esille. Metsästävien jäsenten, jotka ovat vuokranneet metsästysmaat, tulee huomioida mitä siellä maastossa tapahtuu: onko tuulenkaatoja tai hirvivahinkoja ja ilmoittaa näistä maanomistajalle. Yhteistyö on merkityksellistä, koska on metsänomistajia, jotka ovat saaneet metsät perintönä ja ovat itse jossain kaukana, eivät ole koskaan käyneetkään omalla metsäpalstalla.

Pulkkinen korostaa, että metsästysperinteet ovat kautta aikojen siirtyneet sukupolvelta toiselle. Tässä tehtävässä vanhemmilla ja kokeneemmilla metsästäjillä on hänen mukaansa edelleen tehtävää.