Miksi kouluissa huonoin arvosana on nelonen?

Se, miksi arvostelemme peruskoulussa nelosesta kymppiin, juontaa juurensa parin sadan vuoden taakse. Korkeakoulujen asteikko yhdestä viiteen taas on tuoreempi keksintö. Myös arvosanojen merkitys on muuttunut. Käytösarvosanalla oli 1960-luvulla suurempi merkitys kuin nykyisin.

Kotimaa
Oppilas matematiikan tunnilla.
Yle

Kouluarvosanoilla on pitkä historia. Syy siihen, miksi peruskoulun arvosana-asteikko yltää nelosesta kymppiin, juontaa parin sadan vuoden taakse, kertoo Helsingin kaupunginmuseon museolehtori Sauli Seppälä.

– Se on siirtynyt kouluihin alunperin kadettikoulun kautta. Ensin arvosanoja annettiin ranskalaisen kymmenjärjestelmän mukaan yhdestä kymmeneen. Siitä numerot ovat pikku hiljaa vähentyneet vuosikymmenien myötä. Asteikossa on kyse vain sopimuksesta. Ihan yhtä hyvin voisi pohtia, miksi metri on juuri metri.

Muitakin arvoasteikkoja on käytetty. 1800-luvun kiertokouluissa nelonen oli arvosanoista paras ja yksi huonoin.

1950-luvulla kolmosella tehtiin kiusaa

Arvosanat yksi ja kaksi putosivat pois repertuaarista vuonna 1943. Kolmonen sinnitteli vuoteen 1958 asti. Tuolloin puolesta miljoonasta annetusta arvosanasta 58 oli kolmosia.

Kolmosia ei kyllä paljon annettu, koska ehdot sai nelosellakin. Se oli enemmän opettajan tekemää kiusaa. Haluttiin alistaa sillä, että pistettiin kolmonen todistukseen.

Sauli Seppälä

– Kolmosia ei kyllä paljon annettu, koska ehdot sai nelosellakin. Se oli enemmän opettaja tekemää kiusaa. Haluttiin alistaa sillä, että pistettiin kolmonen todistukseen.

Siinä, missä peruskoulujen arvoasteikkoa on kavennettu, korkeakouluissa sitä on levennetty. Silti kaksinumeroisella arvosanalla juhliminen päättyy viimeistään toisen asteen jälkeen. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut jakavat arvosanoja yhdestä viiteen. Niiden arvoasteikko on kuitenkin tuore verrattuna alempien asteiden arvosanahistoriaan.

– Itse opiskelin parikymmentä vuotta sitten ja silloin arvoasteikko oli ykkösestä kolmoseen. 1960-luvun alussa ylioppilastutkintojenkin hyväksyviä arvosanoja oli vain kolme: approbatur, cum laude ja laudatur, Seppälä kertoo.

Arvosteluasteikon leveydellä on väliä. Tiettyyn pisteeseen asti leveys helpottaa arvosanojen antamista. Mitä vähemmän arvosanoja on, sitä enemmän eri arvosanojen välinen suhde korostuu.

Arvostelu muuttuu vielä numeroista sanoihin

Nykyisetkään arvosanat eivät ole kiveen hakattuja. 2016 voimaan tulevat uudet opetussuunnitelmat kuitenkaan tuskin kajoavat arvostelun asteikkoon.

Tulevaisuudessa numeroarvostelu tuskin katoaa, mutta se voi muuttaa muotoaan enemmän sanalliseksi.

Sauli Seppälä

– Numeroarvostelu on vähentynyt viime vuosina. Tulevaisuudessa numeroarvostelu tuskin katoaa, mutta se voi muuttaa muotoaan enemmän sanalliseksi. Kertoohan se enemmän oppijallekin, miten on mennyt ja mitä pitää kehittää.

Myös arvosanojen merkitys on muuttunut ajan saatossa. Käytös- ja huolellisuusnumerot saivat aikoinaan paljon suuremman arvon kuin nykyisin. Seppälän mukaan esimerkiksi vielä 1960-luvulla merkitys oli korostuneen suuri.

– Käytöksen piti olla kymppi. Jos se oli vaikka ysi tai kasi, se kertoi, että on rötöstelty. Alennettua käytösarvosanaa perusteltiin viallisella luonteella, röyhkeydellä, törkeiden kuvien piirtämisellä tai ruokottomilla puheilla. Tänä päivänä nämä ovat arkipäivää opettajille ympäri Suomen.