Sean Ricks: Valtiolle työskenteleminen on kuolema

Istuin iltaa alle kolmekymppisten kreikkalaisten kanssa. Useimmissa asioissa olimme samanlaisia, mutta kaikkein tärkeimmässä emme. Suomalaisena minulla on varaa vielä unelmoida, kirjoittaa Sean Ricks näkökulmassaan Kreikasta.

Eve ja Sean
Toimittaja Sean Ricks
Hans Weckman

On keskiyö, ja istumme neljän kreikkalaisen kanssa baarissa. Ilma on sakea savusta. Tupakointi on kielletty, mutta kukaan ei välitä. Kreikassa ja EU:ssa on muutenkin liikaa byrokratiaa, he kertovat.

Seurueessa on kaksi Mariaa: se työtön ja vastavalmistunut arkeologi sekä se hieroja ja fysioterapian opiskelija. Sitten ovat työtön psykologi Anthi ja koodausta opiskeleva Marcos.

He ovat kaikki ihan tavallisia kreikkalaisia. He haluavat tehdä työtä, mihin he kouluttautuivat ja ehkä rakastua jonain päivänä. Perusjuttuja.

*Psykologi Anthi asuu Ateenassa. *Vakiosoitetta hänellä ei ole. Anthi asuu milloin veljiensä luona, milloin muiden sukulaisten nurkissa. Ateenassa on liian kallista asua yksin.

Matkustaminen on hänellä koko ajan mielessä. On Ranskaa, Kanadaa, Sveitsiä, Yhdysvaltoja ja vaikka mitä. Sveitsi ja Kanada ovat käytännöllisimmät vaihtoehdot, koska siellä asuu sukulaisia. Sieltä voisi löytyä töitä eikä tarvitsisi maksaa vuokraa.

Hän haluaisi asua Kreikassa, mutta lentää ympäri maailmaa. Nyt hänellä on vain varaa menolippuun.

Toinen Marioista seurustelee italialaisen pojan kanssa. He tapasivat vaihdossa, ja ovat nähneet vain kaksi kertaa sen jälkeen. Juttu on vasta alussa.

Vitsailemme, muuttaako hän Italiaan pojan perässä. Maria ei tiedä. Suhteen takia on liian aikaista harkita sellaista, mutta ehkä sieltä löytyy töitä arkeologille?

Vaikka Italialla menee huonosti, Kreikalla menee vielä kurjemmin, hän pohtii.

Kreikkalainen pöytäseurue.
Sean Ricks

Se toinen Maria ajoi meidät baariin, ja hän ajaa kuin formulakuski. Hän rakastaa Ryanairia, koska sillä on halpa lentää.

Maria opiskelee unelmakoulussaan fysioterapeutiksi. Kaikki hänen aikansa menee tosin töissä: osan viikosta hän työskentelee hammaslääkärin vastaanottoapulaisena, osan hierojana.

Hän kertoo, kuinka hänen käsiään särkee. Hierojan työ ei ole pitkän tähtäimen työ. Jos asiakkaalle sanoo ei, hän vaihtaa toiseen hierojaan. Ja on vaikea sanoa ei, kun on kyse rahasta.

Valtio on toinen juttu. Sille on helppo sanoa ei. Kaikkien isät ja äidit olivat valtiolle töissä. Yhdeksästä viiteen. Sellainen työ on kuin kuolema, hän puuskahtaa.

Marcos on hiljainen. Koodaaminen on hänestä kivaa. Samoin motocross. Hänen pitäisi vaihtaa moottoripyöränsä autoon, koska se on käytännöllisempi. Päätös ei tahdo syntyä.

Marcosilla on yksi unelma. Hän haluaa kasvattaa hevosia Yhdysvalloissa. Jossakin, missä on lämmintä kuten Kreikassa.

Se riittäisi, hän sanoo. Seurue nyökkää. Meillä on samanlaiset unelmat kuin teillä suomalaisilla, he kertovat.

En sano sitä ääneen, mutta ajattelen, että meissä on pienen pieni ero. Meillä on varaa toteuttaa unelmamme. Ainakin vielä.

Ylen toimittajat Eve ja Sean kiertävät parhaillaan 10 EU-maata ja kirjoittavat sieltä. Matkaa voi seurata Twitterissä tunnisteella #evejasean (siirryt toiseen palveluun) sekä Yle Uutisten verkkosivuilla osoitteessa yle.fi/evejasean (siirryt toiseen palveluun).

Twitter:@seanaricks (siirryt toiseen palveluun)
Instagram:@seanaricks (siirryt toiseen palveluun)

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus