76-vuotiaalla yksinelävällä on varaa vain yksiöön – "Ai, sä olet vuokrakämpässä"

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ja vuokra-asuntoja asunnottomille välittävä Y-säätiö ovat huhtikuun lopussa jättäneet valtiovarainministerille kannanoton yksin elävien aseman parantamiseksi. Järjestöt toivovat, että valtioneuvosto käynnistäisi laajapohjaisen parlamentaarisen valmistelun selvittämään yksin elävien asemaa.

Kotimaa
Eläkkeensaajan asumistuki -lomakkeita Kelan toimistossa.
Kelan asumistukea maksetaan yhä enemmän myös eläkeläisille.YLE

Pertti Andersson pitää matkustamisesta, teatterista, oopperasta ja konserteista. Eläkeläisellä olisi aikaa harrastaa, mutta varaa hänellä ei ole. Anderssonin Helsingin Etelä-Haagan 30 neliön vuokrayksiöön on juuri tehty putki- ja keittiöremontti.

– Vuokra nousi satasella. Joo. Muuten on joka vuosi noussut yhdellä tai kahdella eurolla, Pertti Andersson kertoo.

– Kyllä siitä ongelma tulee. Ei mennä enää niin usein Musiikkitaloon kuuntelemaan musiikkia. Minulla on muutenkin aika pieni eläke, niin kyllä tässä joudun koko ajan miettimään. Minulla on jonkun verran säästöjä, mutta huomaan, että sieltä putoaa rahaa koko ajan.

Andersson on yksi miljoonasta suomalaisesta, joka asuu yksin. Kolmannes heistä on 65 vuotta täyttäneitä.

Kannanotto yksin elävien aseman parantamiseksi

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitossa (Valli) on havahduttu yksin asuvien eläkeläisten haavoittuvaan tilanteeseen. Toiminnanjohtajan mukaan juuri putkiremontit ajavat monen vanhukset taloudelliseen ahdinkoon.

– Jos taloyhtiöön tulee isot putkiremontit, niin tulee taloudellisesti tiukkaa. Eläke ei riitä, ja kuitenkin halutaan asua kotona, toiminnanjohtaja Virpi Dufva pohtii.

Valli ja vuokra-asuntoja asunnottomille välittävä Y-säätiö jättivät huhtikuun lopussa silloiselle valtiovarainministerille Jutta Urpilaiselle kannanoton yksinelävien aseman parantamiseksi. Järjestöt toivovat, että valtioneuvosto käynnistäisi laajapohjaisen parlamentaarisen valmistelun selvittämään yksin elävien asemaa.

– Tämä on iso kysymys, jota pitää katsoa eri näkökulmista ja kerätä ja koota tietoa. Tämä ei ole vain sosiaali- ja terveyspuolen ilmiö, Dufva huomauttaa.

Hän mainitsee verotuksellisesti eriarvoistavat tekijät, asumisen kustannukset ja pohtii, ovatko tulonsiirrot yksinelävien näkökulmasta riittävät.

Asunnon irtisanominen pelottaa

Pertti Andersson asuu mielellään Etelä-Haagassa. Hän asuu rautatieaseman lähellä ja pääsee kymmenessä minuutissa kaupunkiin. Aluekin miellyttää. Viheralueita ja luontoa riittää. Vuokralla asumiseen liittyy kuitenkin epävarmuutta.

– Tämä on yksityinen asunto. Vuokranantajahan voi jonakin päivänä sanoa, että minun täytyy lähteä tästä pois, Pertti Andersson huomauttaa.

– Minä vähän pelkäsin, kun vuokranantaja asuu tässä samassa talossa, ja hänelle tietysti tehtiin samat remontit, että hän varmasti myy tämän minun asuntoni ja sillä maksaa oman remonttinsa. Mutta ei näköjään. Sain jäädä!

Hän on hakenut Helsingin kaupungilta vuokra-asuntoa, mutta kuvaa jonoa "tosi, tosi pitkäksi". Asunnon ostaminen pääkaupunkiseudulta taas on poissuljettua hintatason vuoksi, ja asumisoikeusasunnoissa on kova vuokra. Andersson on jopa harkinnut pääkaupunkiseudulta muuttamista.

– Olin juuri Lapissa ja Rovaniemellä. Kävelin ja mietin, olisiko tämä se paikka. Mutta olen niin stadilainen!

Vallin toiminnanjohtaja on sitä mieltä, että vanhuksella pitäisi olla oikeus halutessaan asua omassa kodissaan omalla paikkakunnallaan.

– Pitäisi pystyä katsomaan ne inhimilliset tekijät. Vanhukset ovat usein joutuneet luopumaan puolisosta ja lapset asuvat kaukana. Ymmärrän, että he kiinnittyvät kotiin. Ei ole helppoa luopua siitäkin ja lähteä johonkin uuteen, Virpi Dufva huomauttaa.

Eläkejärjestelmä rokottaa yksinelävää

Yksinelävien yhdistyksen perustaja Raija Eeva mainitsee kaksi epäkohtaa eläkejärjestelmässä, jotka rokottavat yksinasuvaa.

– Meillä on perhe-eläkejärjestelmä, jossa lesket saavat puolisosta eläkettä. Yksinelävät eivät saa, eivätkä myöskään avo- tai avioliitosta eronneet. Se koskee laajempaa piiriä kuin yksineläviä, Raija Eeva huomauttaa.

– Uudessa takuueläkkeessä ei myöskään huomioida yksinelävän näkökulmaa. Vanhassa kansaneläkkeessä oli yksineläville elinkustannuskorotus. Siinä huomioitiin, että yksinelävän elinkustannukset ovat korkeampia. Uudessa takuueläkkeessä tehtiin muutos, että yksinelävä saa saman verran kuin parisuhteessa elävä.

Anderssonkin on huomannut, että yksin asuminen on kallista. Itse hän on eronnut, ja hänen aikuiset lapsensa asuvat Sveitsissä. Hän on jo jonkin aikaa katsellut kaksiota, mutta nykyisen 560 euron vuokra kallistuisi 800 euroon.

– Jos asuisin toisen kanssa, se olisi 400. Kyllähän se toisen kanssa tulisi ilman muuta halvemmaksi. Mutta täytyyhän siinä tietysti muutkin asiat stemmata, kuin että menisi toisen kanssa yhteen sen takia, että olisi halvempi asua! Andersson toteaa.

"Ai, sä asut vaan tämmösessä yksiössä"

Pertti Andersson kertoo, että uudet tuttavuudet saattavat ihmetellä, miten 76-vuotias eläkeläinen asuu pienessä vuokrayksiössä.

– He sanovat: "Ai, sä asut vaan tämmösessä yksiössä" ja "Ai, sä olet vuokrakämpässä", sitten vielä "Mikä hulttio sä oikein olet, kun et ole hoitanut asioita?". No, minulla ei ole alkoholi- tai psyykkisiä ongelmia, kuten monella on, Andersson kertoo.

Pertti Andersson on entinen latoja ja teki työuransa kirjapainoalalla. Vuonna 1990 hän jäi työttömäksi ja lähti mukaan työttömien toimintaan. Nykyäänkin hän tekee paljon erilaista vapaahtoistyötä.

– Miehet, jotka joutuvat eläkkeelle – tämä nyt on oma tulkintani – ovat vähän hukassa. Työ on ollut tärkeä, sosiaalinen verkosto puuttuu. Naisilla useimmiten on verkostot. Meillä se on autotalli tai puiden hakkaaminen kesämökillä. Mutta minulla ei ole autoa eikä autotallia, Andersson nauraa.

Myös Vallissa kannetaan huolta vanhusten verkostoista tai niiden puuttumisesta. Toiminnanjohtaja huomauttaa, että moni vanhus on yksinäinen.

– Kaikki yksin asuvat eivät ole yksinäisiä, mutta se korostuu vanhusiällä. Oma fyysinen kunto voi olla heikko ja liikkuminen vaikeaa. Miten pystymme huolehtimaan, että yksin oleminen on vapaaehtoista ja valittua eikä muista syistä johtuvaa? Dufva pohtii.

– Haluamme tarjota osallistumisen mahdollisuuksia. Herätellä myös naapureita.

Tietty vanhenemiseen liittyvä pelko elää Pertti Anderssoninkin mielessä.

– Eihän sitä tiedä koskaan. Lähden tästä pyörällä ja kaadun, niin kuka on sitten... On paljon näitä, jotka hyvin pitkään ovat kotona eivätkä pääse liikkumaan. Sitten on järjestöissä vapaaehtoisia, jotka lähtevät viemään ulos tai käyvät kaupassa.