Nailonsukat, hulavanne ja kuivauskaappi elävät 50-luvun muistoissa

Loimaan Sarka-museossa sukelletaan 50-luvulle. Jälleenrakennuksen ajan muistoja voi käydä itsekin kirjaamassa näyttelyn muisteluvihkoon.

1950-luku
Nainen tutkii kirjaa.
Jaana Tapio / Yle

Jälleenrakennus, metsäteollisuuden nousu, tehtaat, kotimainen design, kuivauskaapin keksiminen, suuret ikäluokat. Kaikki nämä tulevat mieleen 50-luvusta sellaiselle, joka ei ole aikaa itse elänyt.

Sarka-museon näyttelyssä Maat, metsät, tehtaat museokävijä pääsee myös kirjaamaan ylös omia henkilökohtaisia muistojaan sotienjälkeisestä vuosikymmenestä näyttelyn muisteluvihkoon, jos 50-luku ei ole itselle vain historiaa vaan myös omaa lähimenneisyyttä.

– Näyttely oli aiemmin esillä Tampereella, ja vihossa onkin jo muistoja esimerkiksi nailonsukkahousuista ja hulavanteista. Olisi kiva saada joukkoon myös varsinaissuomalaisten kokemuksia, sanoo Sarka-museon näyttelyamanuenssi Iina Wahlström.

Jälleenrakennusajan yhteiskunnan kolme peruspilaria olivat metsäteollisuus, muu teollisuus ja maatalous. Työtä tehtiin aamusta iltaan, suureksi osaksi myös siksi, että tavallisten arkisten asioiden tekemiseen meni aikaa paljon nykyistä enemmän.

Juuri 50-luvulla keksittiin tai otettiin laajemmin käyttöön monia arkea helpottavia laitteita, kuten lypsykone, pyykinpesukone ja kuivauskaappi. Työtehoseurassa jopa laskettiin askeleen tarkkuudella, minkälainen olisi mahdollisimman käytännöllinen keittiö, jossa askeleita kertyisi perheenemännälle vähimmäismäärä.

– Työ myös yhdisti kansakuntaa. Meillä oli rankat sotakorvaukset maksettavana, ja se vaati paljon työtä sekä koko yhteiskunnan ja maan uudelleenrakentamista.

Traumat painoivat

50-luvun yhteiskuntaa säätelivät tarkat moraalikoodit. Esimerkiksi naisilla ei ollut tapana käyttää housuja kuin tehdastöissä tai urheillessa. Alkoholinkäyttöä säädeltiin viinanostokorteilla. Miesten ja naisten roolijako oli tiukka, eivätkä miehet koskeneet naisten töihin.

Sen sijaan naiset tekivät kyllä miesten töitä siksikin, että sotien aikaan oli ollut pakko.

– Kun miehet palasivat rintamalta, naisten paluu omaan rooliinsa kodin ja karjan hoitajaksi ei aina ollut helppo. Monesta tuntui ehkä vähän siltä, että annettiinko arvoa sille raadannalle, mitä naiset olivat sodan aikana tehneet. Myös tehtaista naiset potkittiin sodan jälkeen pihalle, koska miehille tarvittiin töitä.

Vuosikymmen ei ollut henkisesti helppo, koska sodan traumat vaivasivat monia, mutta niistä ei ollut tapana puhua. Miesten alkoholisoituminen, masennus tai lääkeriippuvuus olivat Wahlströmin mukaan yleisiä, mutta aihe oli tabu.

– Vasta nyt aiheesta on alettu puhua avoimesti ja julkisesti. Nämä ovat raadollisia ja surullisia asioita, joita ei päästy purkamaan. Oli hirvittävän häpeällistä myöntää, että mieli oli murtunut sodassa.

Wahlströmin mukaan muistelun lisäksi näyttelyn tarkoitus onkin tuoda esille 50-luvun todellisuutta vanhojen elokuvien ja romaanien välittämän idyllisen kuvan takana.

– Se kuva ei ole välttämättä aina ihan oikea vaan monesti aika yksipuolinen ja ruusuinenkin.

Jaana Tapio