Sopivan koiraisän valinta vaatii paljon pohjatyötä

Koiranpennut eivät tupsahda kasvattajalle vahingossa. Sopivan sulhon löytäminen vaatii paljon työtä: tutkimista ja soittelua. Itse tapaamisessa on kennelyrittäjän mukaan ilmassa romantiikkaa, joskaan aina koirat eivät toisilleen kelpaa. Jos haluaa välttää perinteisen kohtaamisen, voi toki aina käyttää nartun eläinlääkärissä.

Kotimaa
Kuvassa kaksi
Raila Paavola / Yle

Kokkolalaisen Arja Peiposen kotiin tuli ensimmäinen kultainennoutaja 80-luvun alkupuolella. Kun jalostus alkoi kiinnostaa, siirtyi Peiponen yhä enemmän kasvatukseen. Nykyään Chaffinch-kennelissä syntyy yhdestä kahteen pesuetta vuodessa.

Tällä hetkellä Peiposen kotona on yhdeksän pentua opettelemassa elämän aakkosia. Kaikille pennuille on jo koti. Nimenomaan kotikoiriksi Peiponen pentuja ensisijassa myykin. Jos niiden kanssa haluaa harrastaa, se sopii kyllä. Mutta harrastuskoiria kysyville hän sanoo myyvänsä vain koiranpentuja.

– Kun minä en voi millään tietää, mitä ne ovat sitten vuoden päästä. Entäpä jos ei siitä olekaan – mikä sen koiran kohtalo sitten on?

Terveys ja luonne pyritään ennakoimaan

Kun pentuja halutaan, alkaa kumppanin etsintä nartulle. Niin kansallisia kuin kansainvälisiä tietoja ja tiedostoja käydään läpi. Ensin etsitään samanlaista tyyppiä ja käydään läpi terveystiedot kennelliiton kannasta.

– Millaista jälkeä se on erityyppisten narttujen kanssa saanut aikaan? Mitä muuta tietoa on saatavilla: onko sydänvikaa, epilepsiaa, luettelee Peiponen.

Kuvassa kultaisennoutajan pentuja.
Kuvan koiriin ei liity pienintäkään epäilyä pentutehtailusta. Raila Paavola / Yle

Nyt Peiposen kennelissä elämää aloittelevien pentujen äiti on Tilda. Isä asuu Göteborgissa, mutta sattui olemaan Porvoossa lainassa. Niinpä yhtenä kauniina päivänä sitä käytiin moikkaamassa: tuloksena oli 9 pentua.

Kansainvälisten tiedostojen läpikäynti ei ole mikään pikkujuttu.

– Kyllä siinä raavitaan päätä, ja kasvattajat soittelevat paljon toisilleen, kuvaa Arja Peiponen.

Myös luonnetta tutkitaan.

– Vihaisia näistä tulee harvemmin, mutta vähän pehmeitä.

Sopivaa haettaessa pitää myös katsoa, etteivät nartun rakennevirheet toistu uroksessa. Sillä virheitä koirissa on aina.

– Täydellistä koiraahan ei olekaan.

Romantiikkaa tai äkäisiä hampaita

Koirat tapaavat yleensä uroksen kotona, ja Peiposen mukaan romantiikkaa on rutkasti ilmassa. Ihmisiä tarvitaan silti välikäsiksi, muun muassa olemaan nartun pääpuolessa ja pitämään kiinni, kun uros hyppää. Jos narttu ei nimittäin pidäkään lähestymisestä, uros saattaa saada hammasta.

Jos koirat eivät kelpaa toisilleen, yritetään uusiksi. Kun homma onnistuu, koirat ovat nalkissa vartista kolmeen. Niin kauan niistä on paras pitää kiinni, jottei koirille tule vammoja. Joskus meno on tosin hyvinkin rauhallista.

– Yksi uros oli sellainen, että kun sille tuli aika pitkäksi, se heitti pitkäkseen. Narttu meni perässä, kun totesi, että ei kai tässä muukaan auta. Siinä ne makoilivat nurmikolla takapuolet vastakkain.

Pentuja voi hankkia kotikohtaamisen sijasta myös eläinlääkärissä vaikkapa pakastesperman avulla. Se on Arja Peiposen mukaan konstina kuitenkin perinteistä kalliimpi.