Kuka lasketaan suomalaiseksi? Nuorten tiukat asenteet yllättivät tutkijat

Itäsuomalaiset nuoret määrittelevät hyvin ahtaasti sen, ketä voidaan kutsua suomalaiseksi. Vieraanpelko ulottuu joillakin jopa kotimaan romaneihin, käy ilmi Itä-Suomen yliopiston tekemästä tutkimuksesta.

Kotimaa
Ulkomaalaistaustainen mies.
Yle

Suomalainen on, jos on syntynyt Suomessa, vähintään toinen vanhemmista asuu Suomessa, ja erityisesti pitää puhua suomen kieltä – tai ruotsia. Nämä ehdot suomalaisuudelle saivat yllättävän paljon kannatusta itäsuomalaisille nuorille suunnatussa kysely- ja haastattelututkimuksessa. Itä-Suomen yliopiston tutkimus kartoitti kahden erilaisen alueen, Lieksan ja Nurmeksen ja toisaalta Kuopion keskeisen kaupunkialueen nuorten näkemyksiä yhteiskunnasta.

Yliopistotutkija Kari Saari ihmettelee tällaisten suomalaisuusehtojen laajaa kannatusta. Saaren mukaan rajoilla määritellään "oikeaa kantaväestöä".

– Kantaväestöllä nähdään olevan etusija hyvinvointipalveluihin, kun taas muiksi määritellyillä heidän oikeuttaan yhteiskunnalliseen turvaan ja hyvinvointiin tulisi rajoittaa, tutkija tulkitsee tuloksia.

Eikö 300 vuotta Suomessa riitä?

Kari Saarta yllätti kuitenkin eniten se, että etnisiin vähemmistöihin kohdistuva nihkeys ulottui myös kotimaan romaneihin.

Romanit ovat kuitenkin 300 vuotta asuneet Suomessa, ja edelleenkään heitä eivät kaikki miellä suomalaisiksi.

Kari Saari

– Kuopiossa tai Pielisen Karjalassa ei tässä asiassa ollut eroa, ei myöskään sukupuolella. Molemmilla paikoilla lähes kahdella kolmasosalla oli negatiivisia käsityksiä romaneista.

Saari kertoo erään haastateltavan arvuutelleen romanien suomalaisuutta, että tavallaan he ovat suomalaisia, mutta eivät täysin suomalaisia, koska heillä on erilainen kulttuuri. Tämä saa tutkijan pohtimaan nykyajan maahanmuuttajien mahdollisuutta tulla suomalaisiksi.

– Romanit ovat kuitenkin 300 vuotta asuneet Suomessa, ja edelleenkään heitä eivät kaikki miellä suomalaisiksi. Aika mielenkiintoiset rajanvedot ihmisryhmien välillä! tutkija naurahtaa.

Kuopiossa vähän etnisiä konflikteja

Vain hyvin harva tutkimuksen 16–25-vuotiaista oli osallistunut jotenkin laittomaan tai väkivaltaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan. Ajattelun tasolla muukalaisvihamielisyyttä ja vieraanpelkoa esiintyy kuitenkin paljon – kuten muuallakin, kertoo tutkija Saari.

Passiivisimmin erilaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuivat Pielisen Karjalan nuoret. Kuopiossakin aktiivisuus kasaantui tietyille nuorille, jotka osallistuivat sitten järjestötoiminnan lisäksi vaikkapa eettiseen kuluttamiseen liittyvään kansalaistoimintaan. Tutkija huomauttaa, että toki myös osallistumis- ja harrastusmahdollisuudet ovat isommassa kaupungissa paremmat.

Lieksa on ollut vähän sellainen laboratorio koko Suomen tasolla.

Kari Saari

Suhtautuminen maahanmuuttajiin oli Pielisen Karjalan nuorilla, erityisesti miespuolisilla, huomattavasti negatiivisempaa kuin Kuopion kolmella keskusta-asuinalueella. Lieksassa, missä on muutenkin paljon työttömyyttä ja toimeentulo-ongelmia, maahanmuuttajat ja sosiaaliturva synnyttävät "kantaväestö etusijalle" -ajattelua, Saari sanoo.

– Lieksa on ollut vähän sellainen laboratorio koko Suomen tasolla. Kun alueelle, jossa on muutenkin ollut hyvinvoinnin ja taloudellisen tilanteen kanssa kamppailua, muuttaa nopealla tahdilla paljon maahanmuuttajia, niin osittain ne olosuhteetkin saattavat ruokkia hankalia suhteita valtaväestön ja maahanmuuttajien välillä.

Selitykseksi siihen, miksi Kuopiossa on esiintynyt vain vähän etnisiä konflikteja, tutkija näkee ainakin sen, että afrikkalaistaustaisten tai muuten ulkonäöltään erottuvien maahanmuuttajien osuus väestöstä on pienempi kuin Lieksassa. Lisäksi Kuopiossa ei ole annettu syntyä omia asuinalueita maahanmuuttajille.

Vaikka Lieksassa on suhteellisesti paljon maahanmuuttajia, negatiivisia asenteita omaavilla nuorilla oli vain vähän henkilökohtaisia yhteyksiä muuttajiin.

Hyvintointiyhteiskunta ennaltaehkäisee

Tutkija Kari Saari uskoo monikulttuurisuustyöhön ja kulttuurikasvatukseen, vaikka se ei rakennemuutoksen kuihduttamia paikkakuntia nostakaan. Lieksan tapauksesta on opittu, kuinka tärkeää on etukäteen tehtävä monikulttuurisuustyö. Lieksassa ei ehditty edes tiedottaa väestölle kunnolla, ennen kuin iso joukko maahanmuuttajia asettui paikkakunnalle.

– Kun konflikti lähtee jo pyörimään, on paljon vaikeampaa asioista keskustella, koska silloin jo erilaiset ennakkoluulot ja huhut ovat lähteneet liikkeelle.

Saari korostaa lisäksi hyvinvointiyhteiskunnan roolia vastakkainasettelujen ennaltaehkäisijänä. Hyvinvointipalvelujen niukkuus tietyllä alueella voi näyttäytyä huono-osaisten ihmisten keskinäisenä kamppailuna tietyistä palveluista.

Mustavalkoinen tapa on nähdä, että maahanmuuttajat olisivat viemässä kantaväestön palveluja, vaikka kyse on laajemmasta hyvinvointipalvelujen ongelmasta, näkee tutkija Kari Saari Itä-Suomen yliopistosta.