Omaisuutta kärkkyvät lapset pihistelevät vanhusten varoja

Vanhusasiamiehen mukaan kysessä on räikeimmillään petos ja lievimmillään omaisen pihiys. Asuntoja myydään luvatta ja parturikäyntejä evätään. Ikääntyviä tulisi rohkaista käyttämään omia varojaan.

Kotimaa
Nainen pitää vanhuksen kättä käsissään.
Petri Aaltonen / Yle

Vanhusten parissa työskentelevät haluavat nostaa esiin ilmiön, jossa omaiset pihistävät ikäihmisten varoja. Räikeimmillään kyse on petoksesta, ja lievemmissä tapauksissa lähipiiri pyrkii tinkimään arjen valinnoissa. Epäkohdat nousevat usein esiin, kun vanhus siirtyy palveluasumiseen.

– Tiedän sellaisiakin tapauksia, että lapsi on myynyt vanhemman omistaman asunnon ja pitänyt rahat itse, Tampereen kaupungin vanhusasiamies Katri Pellinen sanoo.

Rikosoikeudellisen vastuun selvittäminen kuuluu virkavallalle, mutta pankki voi pysäyttää väärinkäytön jäädyttämällä asiakkaan varat.

Lievimmillään raha-asioihin puuttuminen on moraalinen kysymys, esimerkiksi silloin, kun lähipiiri haluaa säästää ikäihmisen arkimukavuuksissa. Kokenut sairaanhoitaja ja nykyään kainuulaisessa palvelukodissa työskentevä Minna Partti on kohdannut uransa aikana monenlaisia tilanteita.

– Parturikäyntejä täytyy jättää väliin tai vaatteita ei saisi ostella. Ehkä ajatellaan, että jäisi enemmän perintöä, miettii Minna Partti.

Omaisella on laillinen oikeus puuttua varojen käyttöön silloin, kun hänet on määritelty edunvalvojaksi. Toisinaan vanhuksen etu jää kuitenkin toteutumatta.

– Me pidetään täällä aina vähän asukkaiden puolia, Partti kuvailee.

Asuntoa pidetään perintönä

Vanhusasiamies Katri Pelliseltä tiedustellaan toisinaan muun muassa jälkikasvun oikeuksia vanhemman asuntokauppojen yhteydessä.

– Kysytään, mikä on perijän laillinen asema ja kuinka hän voisi estää kaupan. Vastaus on: ei mitenkään. Ei voi saada perintöä ennen kuin joku on kuollut, mikäli ei ole kyse ennakkoperinnöstä.

Parturikäyntejä täytyy jättää väliin, tai vaatteita ei saisi ostella.

Minna Partti

Pellisen mukaan tällaiset tiedustelut ovat onneksi harvinaisia. Yleisempää on, että laitoksessa asuvan vanhuksen hoitomaksuihin haetaan vapautusta tai alennusta, jotta esimerkiksi jälkikasvulle – heidän oman näkemyksensä mukaan – perinnöksi tarkoitettua asuntoa ei tarvitsisi myydä. Moni ajattelee, että omaisuuteen ei tulisi kajota, vaikka eläke ei riittäisikään vanhuksen menoihin.

– Se on väärä lähtökohta. Eivoi ajatella, että perintö taataan yhteiskunnan varoilla. Sitähän se tarkoittaisi suuressa kuvassa, Pellinen sanoo.

Tiedän sellaisiakin tapauksia, että lapsi on myynyt vanhemman omistaman asunnon ja pitänyt rahat itse.

Katri Pellinen

"Muistisairas saa ulosottolappuja"

Ikäihmiselle määrätään toisinaan julkinen edunvalvoja tilanteissa, joissa lähipiiri ei pääse yhteisymmärrykseen varojen käytöstä tai on jo väärinkäyttänyt niitä. Vanhusasiamies on erityisen huolissaan muistisairaiden henkilöiden asemasta.

– Silloin joku omainen hoitaa, ja joskus rahat menevät väärään taskuun. Laskut jäävät maksamatta, ja muistisairas saa ulosottolappuja, Pellinen kertoo.

Perintönäkökulma vanhentunut

Ikäihmiset eivät toisaalta aina itsekään huomioi, että kerättyä varallisuutta voi käyttää omaan hyvinvointiin. Ajatus perinnön jättämisen velvollisuudesta istuu tiukassa. Tätä käsitystä tulisi päivittää, sillä jälkikasvu voi nykyään tarvittaessa nojata yhteiskunnan taloudelliseen turvaverkkoon perinnön sijaan, sanoo vanhusasiamies Katri Pellinen.

– Tämä on perua 20-, 30- ja 40-luvuilta, kun oli köyhempää, ja vanhemmat halusivat turvata lastensa elämän, Pellinen arvioi.

Hän uskoo asenteiden muuttuvan hiljalleen mutta korostaa myös omaisten roolia siinä, että vanhuksia rohkaistaisiin käyttämään varoja omaan hyvinvointiin.

Valtaosa "ihania ihmisiä"

Vanhusten parissa työskentelevät haastateltavat korostavat, että ikävistä esimerkeistä huolimatta valtaosa läheisistä haluaa omaisilleen parasta mahdollista hoitoa.

– Voi käydä huvittelemassa toisinaan, tilata taksia ja käydä leivoskahveilla ja kampaajalla. Tällaisia ihania ihmisiä, jotka tykkäävät, että heidän läheisillään on mahdollisimman hyvä olla, toteaa kainuulaisen palvelukodin sairaanhoitaja Minna Partti.

Mirja Väyrysen 90-vuotias äiti asuu kyseisessä palvelukodissa, jossa – muiden vastaavien laitosten tapaan – keskustellaan aika ajoin vanhusten varainkäytöstä.

– Se on omantunnon kysymys. Kun rakkaalleen haluaa parasta, niin voiko niin itsekkäästi ajatella, pohtii Mirja Väyrynen.

– Päätimme myydä äidin asunnon, kun hän ei pärjännyt enää kotona. Ne rahat ovat nyt viimeistä senttiä myöten hänen hoitoaan varten, tytär sanoo.

Varoja käytetään perushoidon ohella arjen mukavuuksiin kuten permanenttiin tai jalkahoitoon.